Kyselin teiltä vähän aikaa sitten aurinkopuuterin käyttötottumuksistanne ja keskustelu aurinkoisella linjalla jatkuu tänään.
Kuten kerroin, sain Berneriltä yllätyspostina Clarinsin Slpendours-kesälookin tuotteita ja tuotteiden joukossa oli upeaakin upeamman näköinen aurinkopuuteri.
Tyylikäs rasia, kauniisti kuvioitu tuote... Tämä on juuri sellainen ihanuus, jollaista haluaisin osata käyttää ihollani, mutta jotka jäävät minulta lopulta aina käyttämättä.
Teoriassa aurikopuuterit ovat mahtava juttu. Ne loihtivat kasvoille lämpöä ja auringonsuutelemaa ilmettä parilla sipaisulla.
Teoriassa.
Käytännössä tämä kapleakasvoinen bloggaajanne ei vaan useinkaan onnistu tekemään niillä omasta kalvakasta ilmeestään yhtään freesiä ja jos laitan aurinkopuuteria yhtään enempää kuin postauksessa olevissa kuvissa näkyy, näytän vaan likaiselta. Mutta kai se on hyvä, että on löytänyt rajansa?
Yritän, yritän ja yritän kuitenkin ja aina välillä vahingossa onnistunkin siinä. Mutta jostain syystä koen silti eniten omaksi lookikseni sen eteerisen ja kalpean Lumikin.
Näin kesäaikaan tahtoisin kuitenkin kovasti olla se tyttö, joka hankkii keväällä jonkun kauniin lookkituotteena kulkevan aurinkopuuterin ja käyttää sitä seuraavaan kevääseen saakka, jolloin puuteri on jo nähnyt parhaat päivänsä ja kaipaa uutta seuraajaa. Tuolla välillä olen ollut päivittäin freesin, päivettyneen ja auringonsuuteleman näköinen.
Käytännössä tulen ihailemaan tätäkin aurinkopuuteria pitkään, käyttämään tätä kerran tai kaksi viikossa ja antamaan tämän kesän jälkeen eteenpäin jollekin aurinkopuuterilla läträävälle ystävälleni joka ihmettelee, miten olen muka voinut käyttää tätä koko kesän ajan, kun tässä ei ole edes kulumia...
Aurinkopuuterisin terveisin aina niin väritön bloggaajanne Virve.
Ja kiitos Berner, että edes yritätte tehdä minusta värikkäämmän...