Minut valtasi eilen todella, todella outo tunne Valenciassa käydessäni, kun näin erään kaupan.
Näin nimittäin Sephoran, tuon minulle aiemmin tutun pyhiinvaelluskohteen, jossa minun on aina ollut pakko päästä tutkimaan, penkomaan tai räpläämään ihan vaan äkkiä. Ja eilen minua ei huvittanut!
Mitä minulle on oikein tapahtunut, kun en reissatessani jaksa syventyä enää kauppojen mielenkiintoisiin kosmetiikkahyllyihin ja koluta läpi jokaisen marketin jokaista voidepurkkia sisältöineen?
Jostain syystä olen yhtäkkiä vaiheessa, jossa haluan vain nähdä kaupunkeja, nauttia niiden tunnelmasta ja saada elämyksiä. Mikä ihmeen vaihe tämä oikein on ja mikä minua vaivaa?
Järkeni palaa varmasti takaisin kosmetiikkanörtin tasolle jälleen syksyn tullen ja opiskelujeni alettua, mutta sitä odotellessa tahtoisin tietää, millaisia kosmetiikkareissaajia te olette.
Tutkitteko te kaikki mahdolliset kosmetiikkahyllyt läpi? Ostatteko mukaanne kaikkea ja paljon vai vähän ja harkitusti? Mikä on teidän kosmetiikkasaldonne yleensä reissun loputtua?
Lopuksi vielä minua hymyilyttänyt aiheeseen liittyvä Facebookista bongaamani linkki teillekin päivää piristämään.