Mikäköhän siinä mahtaakaan olla, että ne kaikkein parhaimmat ideat aina jostain syystä syntyvät miesten ja naisten välille ja nimenomaan silloin, kun hämärä on laskeutunut ja valaistus vähäinen...?
Niin kävi nimittäin tälläkin kertaa erään syksyisen illan hämärinä ja varsin idearikkaina tunteina. Tällä kertaa lopputulos ei kuitenkaan suinkaan ollut sellainen, kuin mitä te tyttö plus poika -tarinoita rakastavat tykkäätte lukea vaan enemmän sellainen, mitä tyttö plus poika plus meikkipussi -tarinoita hämmentyneinä kuikuilevat ihmiset vahingossa päätyvät lukemaan.
Ja ei, tällä kertaa ei meikattu miestä, vaan mies on se, joka meikkasi naista. Ja vieläpä ilmeisen heteropohjainen, meikkauksen suhteen melko neitseellinen mies!
 |
| Pierrellä on ranteessaan videokamera, ei ylitekninen ja ylimiehinen kello. |
Mies, kutsutaanko häntä nyt vaikka tässä yhteydessä Pierre Pascaliksi, lähti erään keskustelun päätteeksi toteamaan, että hän kyllä uskoisi omaavansa hyvän meikkisilmän ja olevansa ihan näppärä meikkaamaan naisen. Ajatuksesta actioniin ja pensselistä vaan kiinni. Todista, Pierre! Lumoa meidät!
Pierren eteen levitettiin iso meikkipussi täynnä meikkejä, joiden joukosta häntä kehotettiin poimimaan silmämeikin tekemiseen tarvittavat tuotteet.
Omana päätoiveenani oli, että meikki rakennettaisiin IsaDoralta saamani syksyn ihanan Highlands-paletin ympärille. Toive sopi illan meikkitaiteilijalle loistavasti, sillä kimaltelevat sävyt miellyttivät hänen taiteellista vilkkusilmäänsä kovasti.
Illan artistimme saikin kasaan melkoisen hyvännäköisen setin silmille tarvittavia meikkituotteita joskaan hän ei vielä niitä keräillessään ollut täysin varma niistä jokaisen käyttötarkoituksesta tai virallisesta nimestä, mutta uskoi silti niiden olevan tässä asiayhteydessä tarpeellisia. Tuskin vähempi naisillekaan riittäisi.
Homma aloitettiin Pierren toimesta rajaamalla silmäni. Oikeanlaisen silmämeikkikynän valitseminen oli tuottanut jo hieman vaikeuksia, sillä terminologia oli ymmärrettävästi hieman haussa ja erilaiset kynät tuottivat hieman haastettta. Termit "brown" ja "brow" saattoivat myös välillä mennä hieman sekaisin ja kynien päässä olevat erinäköiset tupsuttimet, töpsöttimet ja harjakset aiheuttivät hieman hämmennystä.
Pierre kuitenkin päätti, että silmien rajaamisesta olisi hyvä lähteä. Siihen tarkoitukseen löytyikin mukava musta meikkikynä, jolla silmiä oli helppoa lähteä tuhrimaan. Tärkeintä oli kuulemma aloittaa nimenomaan silmien alta ja piirtää mustalla kynällä sinne rajaukset. Kajalin käyttöä tämä selkeästi anti-brittihenkinen meikkitaitelija ei suureksi onnekseni edes tarkkaan suunnitellussa lookissaan harkinnut.
Ylä- ja alarajausten jälkeen oli kuulemma oikea hetki levittää ripsiväriä. Yritin olla puuttumatta artistin työjärjestykseen, mutta en malttanut olla kysymättä, eikö hän kokisi ripsieni olevan hieman tiellä itse luomiväriä levittäessä, jos hän jo nyt levittäisi ripsivärin. Hetken silmiäni tarkkaavaisesti katsottuaan totesi hän kuitenkin, että ripseni ovat niin lyhyet, etteivät ne olisi minkään tiellä. Kiitos, Pierre!
Jatkossa yritin olla puuttumatta taitelijan selvästikin harjaantuneeseen toimintamalliin (ihan vaan siinä pelossa, että saisin lisää arvostelua niskaani).
Plussaa Pierrelle muuten siitä, että hän halusi ehdottomasti laittaa ripsilleni ripsivärinpohjustajaa hänen tosin yllättyessään sitä levittämään lähtiessä siitä, että se ihan oikeasti oli ripsissä valkoista...
Luomivärisävyksi valikoitui glitterisen vihreä sävy eikä Pierre kokenut tarvetta lähteä levittelemään yläluomelle useampia sävyjä. Yhdessäkin oli jo ilmeisesti tarpeeksi taistelemista... Sävyä levittäessään hän haki silmiin kuulemma sopivan pyöreää muotoa ja pyrki välttämään, ettei väri leviäisi liian pitkälle ulkonurkkiin.
Tässä vaiheessa minua harmitti kovasti, ettei valaistus ja kuvausmahdollisuudet olleet parhaimmillaan. Onneksi runsas värienkäyttö kuitenkin luo upeita kontrasteja näihinkin kuviin...
Alaluomille oli luovan sivellinsankarimme mielestä tärkeää tuoda hieman valoa ja pehmeyttä, joten sinne lähdettiin levittelemään vaaleampaa shimmeristä sävyä samaisesta IsaDoran luomiväripaletista. Ja sitä tosiaankin sitten leviteltiin. En katsonut itseäni vielä tässä vaiheessa peilistä, mutta jos olisin katsonut, olisin varmasti nukahtanut jo itseäni katsoessa. Sen verran väsyneeltä tämä upea unissakävelijä-lookki sai minut näyttämään...
Kaikkein hämmentävimmät hetket koettiin kuitenkin kulmakarvatuotteiden kanssa. Oli hankalaa valita, laittaako kulmaan ruskeaa kynää vai kynää, jossa lukee "brow" ilman ännää vai jotain kummallista kulmakarvageeliä tai sitten jotain outoa highlight-tuotetta. Ja siis miten ihmeessä kulmia korostetaan tuolla jälkimmäisellä ja mihin väliin sitä laitetaan..?
Kulmat olivat kuulemma hyvät jo ilman tuotteitakin, mutta meikkileikkisankarimme päätyi harjaamaan niihin kulmageeliä ("Tällähän saa nämä mukavasti alaspäin!"), jonka jälkeen niille oli kuulemma sopiva hetki levittää sitä korostustuotetta, jonka levityskohta oli tosin edelleen mysteeri. Niinpä tuotetta päädyttiin levittämään paitsi kulmien ympärille, myös suoraan kulmageelin päälle itse kulmien karvoille.
Ja jotta jäljestä saatiin kaunis ja tasainen, täytyi lopputulosta tietysti hieman häivytellä asiaan kuuluvalla, kaikista mahdollisista siveltimistä juuri sillä sopivimman kokoisella tapauksella.
Silmämeikin valmistuttua oli vielä meikkipohjan vuoro. Meikkipohja levitettiin iholle hieman arvaillen ja arpoen, kuuluuko meikkivoidetta levittää ensin meikkisieneen vai suoraan iholle. Itse koin hämmentävimmäksi pohdinnaksi sen, kuuluisiko otsaankin laittaa meikkivoidetta. Ööh... niin, ei tietenkään, kaikkialle muualle kyllä, mutta ei nimenomaan otsaan?
Tässä vaiheessa silmien allekin saatiin jo hieman peiteainetta ja narkkarilookkini alkoi hieman häipymään. ("Niin näissä ripsisä ei ilmeisesti kuuluisi olla näitä paakkuja... tai no en ole ainakaan nähnyt sulla niin ei ehkä vissiin...?")
Pohja viimeisteltiin sipaisemalla meikkivoiteen päälle aurinkopuuteria poskipäille sekä hieman pitkin nassua ja lopuksi erilaisten huulituotteiden joukosta valikoitui nätti, kuulemma "klassisen värinen" lämpimään vivahtava huulipuna, jonka Pierre tarkoin kätösin levitti huulilleni suoraan puikosta. Pierren taiteellisen mielen tosin pahoitti se, että hänen taiteilijanluovuuttaan rajoitettiin olosuhteiden pakosta sillä, ettei saatavilla ollut asiaankuuluvaa huultenrajauskynää.
Meikin lopputulos näytti kuitenkin oikein somalta. Olin itseasiassa yllättynyt, ettei lookista tullut tämän pelottavampi, vaan Pierre Pascal oli malttanut pysyä smoky-lookista huolimatta suht kevyessä lopputuloksessa. Hommassa kuulemma hänen sanojensa mukaan haettiin dramaattisuutta, mutta itse pelkäsin lopputuloksen olevan lähempänä traumaattisuutta...
Ja sanotaanko, että saattoipa Pierrellekin lopulta jotain pientä meikkiä päätyä. Mösjöö taisikin itse innostua uudesta lookistaan niin ettei sitä tiedä, kuinka suuria inspiraatioita hän prosessista itselleen sai... tai kuinka visusti hän oppi jatkossa pitämään suunsa kiinni omista mahdollisista käsitaiteellisista lahjakkuuksistaan. Mene ja tiedä.
Oletteko te päässeet nauttimaan lähipiirinne miesten hellistä siveltimenvedoista ja meikkikynän henkäyksistä?