Kehutko siksi, että sait ilmaiseksi?

Saan aina silloin tällöin viestejä siitä, että kehunko saamiani tuotteita vain siksi, että olen saannut ne blogini kautta. 

Minusta tämä ajatus on hassu, sillä kosmetiikkaan hukkuvana ihmisenä en voi käsittää ajatusta siitä, miksi antaisin ostaa mielipiteeni kosmetiikkatuotteella, mutta kai ajatus on ymmärrettävä niiltä, jotka eivät ole tottuneet kosmetiikavuoriin. Näille ihmisille kosmetiikan saaminen ilmeisesti tuntuu erityiseltä?

Minä en pidä saamiani kosmetiikkatuotteita lahjoina minulle, sillä eiväthän ne sellaisia selkeästikään ole. Ne ovat työvälineitä, jotka minulle on lähetetty blogini pyörittämiseen. En minä voi miettiä mascaran saadessani, että hei, minulla on jo 15 avattuna, säästelenpä tätä. Ei sitä ole lähetetty sille siviili-Virvelle vaan sille bloggaajalle, jotta hän voisi ylläpitää blogia ajankohteisten tuotteiden avulla ja siksi olla eniten hyödyksi lukijoilleenkin. 

Vaikka olenkin minusta aivan mahtava tyyppi, ei tuotteita ole lähetetty minulle siksi vaan sen vuoksi, että tutustuisin niihin ja mahdollisesti esittelisin ne teille blogissani. Tämä on kahden kauppa: siitä hyötyy paitsi tuotteen valmistaja myös minä saadessani aiheesta tietoa kaivanneita kävijöitä blogiini.

Tässä on kuva osasta tuotteita, jotka ovat päätyneet minulle noin kahden kuukauden aikana. En esittele määrää siksi, että kokisin jotenkin hienoksi kehua tai brassailla määrällä vaan siksi, että hitaimmatkin ymmärtäisivät realiteetit. 

Jos tuotteita tulisi vähemmän, voisin postata jokaisesta ja kertoa, mitä mieltä mistäkin olen. Kuten kuitenkin kuvienkin perusteella ymmärtänette, ei aikani riitä siihen mitenkään. 

"Miksi sitten otat vastaan kaiken?" kysyy joku nyt.

Jos ei kokeile, ei voi tietää. Eikä kaikesta aina sovita ennalta. Enkä tosiaankaan ota vastaan kaikkea tarjottua, osaan sanoa ei.

Toiset merkit lähettelevät valmiita tuotesatseja automaattisesti ja niiden joukosta voi valita esiteltäviksi ne itselleen mieluisimmat tai vaikka olla ihan kokonaankin hiljaa. Nämä ihanat firmat eivät velvoita minua mihinkään ja saan toimia kuten tahdon. On mukavaa, kun uutuuksia tulee postilaatikosta ilman, että asiasta on käytävä kirjeenvaihtoa ja näin saatan löytää kokeiluuni tuotteita, joihin en olisi muuten edes keksinyt tarttua. Näin on käynyt useasti. Toisaalta olisin itse usein hyvin tyytyväinen vaan pelkkiin sähköpostitse tulleisiin tiedotteisiinkin.

Toiset firmat lähettävät sähköpostia, joissa saan valita esimerkiksi tiettyjen tuotteiden joukosta, mitä tahdon testata. Joskus nämä valitsemani tuotteet ovat käytössä juuri niin mahtavia kuin mitä kuvittelinkin ja ne päätyvät blogiini. Joskus ne taas vaan hautautuvat muiden tuotteiden sekaan eivätkä koskaan nouse esiin, sillä minulla ei ole ollut niistä mitään erityistä sanottavaa. Ja joskus en vaan tahdo kokeilla mitään. Tämä systeemi on mukava, sillä voin etukäteen tutustua tuotteisiin ennen niiden kotiuttamista.

Joskus saan kotiin ihmeellisiä, ennalta sopimattomiakin paketteja. Yksi sellainen tuli minulle vähän aikaa sitten ja se oli lähetetty alun perin osoitteeseen, jossa asuin  lähes neljä vuotta sitten. En ollut koskaan aiemmin ollut ollut yhteyksissä paketin lähettäjän kanssa ja saatoin vain spekuloida, miksi se oli minulle päätynyt. Kivoja tuotteita se kuitenkin sisälsi. Eli kun joku kommentoi johonkin postaukseeni, että "ei se paketti nyt noin vain putkahtanut postiluukustasi" niin voin kyllä sanoa, että kyllä ne vain joskus niin tekevät. Täysin pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

Välillä käyn tapahtumissa, joista lähtiessään saa mukaan tuotteita samanlaisen setin kuin jokainen muukin paikalla ollut. Kokisin todella epäkohteliaana raottaa pussia paikalla ollessa ja todeta, että hei, pitäkää osa näistä tuotteista, en tahdo näitä. Vaikkei sitä olisikaan minun puoleltani tarkoitettu nirppanokkaisuudeksi ja kiittämättömyydeksi, kuulostaisi se silti sellaiselta. Moni firma on tottunut niihin bloggaajiin, joille kelpaa kaikki siksi, että se on ilmaista ja he lähinnä hämmentyvät siitä, jos bloggaaja ei tahdokaan jotain. Pääsee paljon vähemmällä kun niiaa, kiittää ja hymyilee kiltisti kassia ojennettaessa ja kiroaa vasta kotona, että mitä hemmettiä minä näilläkin tekisin. Se on sitä suomalaista massaan sopeutumista ja joukosta erottumisen pelkoa.

 Miksi blogissani sitten on esillä lähinnä vain niitä hyviä tuotteita, joita kehun?

Kuka ensinnäkin jaksaisi lukea blogia, joka on täynnä huonoja tuotteita ja negatiivista ilmapiiriä? En minä ainakaan. Tai kuka jaksaisi lukea postauksia tuotteista, jotka ovat vain "ihan kivoja" ilman sen suurempia mielipiteitä? En minä myöskään.

Ja jos sitäpaitsi jotain olen kosmetiikkavuosieni aikana oppinut niin sen, ettei ole olemassa huonoja tuotteita, on vaan erilaisia tarpeita. Jos en pidä jostain tuotteesta, yritän aina löytää syyn mielipiteelleni ja sen jälkeen taas sen kohderyhmän, joka varmasti puolestaan pitää tuotteesta. Enhän minä voi julistaa, että joku tuote on  huono vain siksi, ettei se vastannut omia tarpeitani! (Yksi esimerkki aiheesta täällä.)

Ja kyllä, minä näen itseni oman julkaisuni toimittajana, sillä kosmetiikkatuotteita tulee testattavakseni samalla lailla kuin kosmetiikkatoimittajallekin. 

Jos Elle-lehden levikki on ollu vuonna 2012 hieman yli 30 000 (lukijamäärä 102 000), Glorian alle 50 000 (lukijamäärä 420 000)  ja Suomen Cosmopolitanin hieman alle 70 000 (lukijamäärä 237 000), on blogissani puolestaan käynyt samana vuonna noin 350 000 yksilöytyä kävijää, jotka ovat käyneet sivullani yli 1,4 miljoonaa kertaa.

 Blogini on blogimaailmassa pieni blogi verrattuna lifestyle-bloggaajien blogeihin eikä ilmaista blogia ja maksullista lehteä voi verrata keskenään suoraan, mutta kyllä silti voisi päätellä, että blogien kosmetiikkajuttuja katsotaan lehtien kosmetiikkajuttuja enemmän. Olenkin siis mielestäni oikeutettu leikkimään oman elämäni kosmetiikkatoimittajaa ja testaamaan ja vastaanottamaan tuotteita siinä missä "oikeakin" toimittaja.

Toivottavasti tämä postaus toimi vastauksena niille, jotka ovat asiaa miettineet. Tuotteiden haukkumisen ei mielestäni pitäisi olla se keino, jolla bloggaaja saa kannuksia ja rehellisen bloggaajan maineen vaan se kertoo lähinnä siitä, ettei hänellä riitä ammattitaitoa nähdä tuotetta kuin yhdeltä (omalta) kannalta.

Välillä kuulen myös, että blogini alkuperäinen ostolakon idea on kadonnut. Ei se mihinkään ole kadonnut, tilanteet vain muuttuvat.

Koen, että minulla on paljon sanottavaa kosmetiikasta ja ei, minun ei tosiaan ole tarvinnut liiemmin hankkia itse kosmetiikkaa aikoihin, mutta koen pitäväni blogiani siksi, että minulla on mielipiteitä tuotteista. Tahdon mielipiteilläni saada lukijat miettimään, tarvitsevatko he jotakin tuotetta oikeasti ja kyseenalaistamaan sen väittämät ja miettimään, kohtaavatko ne omien tarpeiden kanssa. Jos ihmiset oikeasti ymmärtäisivät kosmetiikan realiteetit ja sen, mitä ovat ostamassa, olisi kosmetiikkamarkkinoilla huomattavasti vähemmän tyhjiä lupauksia ja enemmän järkeä.

 Ja mihin ne ylimääräiset tuotteeni sitten lopulta muuten päätyvät?

Kokeilujeni jälkeen suurin osa niistä päätyy eteenpäin jollekin ystävälleni, kaverilleni, lukijalleni tai muuten vaan tuotteen tarvitsijalle. Koen tuotteet minulla "lainassa" olevana materiaalina, joista pidän kiinnostavimmat, mutta joista osasta hankkiudun eroon tuotteen kokeiltuani ihan vaan siksi, että löydän jonkun, joka tarvitsee tuotetta minua enemmän. Voisiko joku perustaa uutuustuotelainaamon? Käyttäisin sitä mielelläni!