Tältäkö sen pitäisi tuntua?

Olen aiemmin pohtinut blogissani kampaajalla käymistä ja sen jälkeistä fiilistä. 

Mainitsin silloin, että olen lähtenyt elämäni aikana kampaajalta tasan kerran täysin tyytyväisellä fiiliksellä. Kampaajallakäyntihistoriani ei ole ollut mitenkään huono tai täynnä häiritsevän kohtalokkaasti pilalle menneitä leikkauksia tai värjäyksiä, mutta en vain ole koskaan oikeastaan päässyt kokemaan sitä wow-efektiä, jonka siellä käynnin pitäisi kuulemma aiheuttaa. Hyvän kampaajallakäynnin jälkeen pitäisi olla kuulemma aina uskomattoman hyvä ja varma fiilis ja tuntua siltä, että tukka on todella upea, mutta en vain ole päässyt käsiksi tuohon fiilikseen. Lopputulokset ovat olleet ihan kivoja ja olen löytänyt noiden ihan kivojen käyntien riemun hiuksiani hetken pohdittuani ja niiden kanssa tovin elettyäni.

Onko syy ollut sitten minussa? Myönnän, että minulla on olemassa pari pientä rajoitetta sen suhteen, mitä hiuksilleni voi tehdä. 

Ensinnäkin olen jo vuosia yrittänyt kasvattaa hiuksiani. En siis tahtoisi latvoista useita senttejä pois, mutta pituuksille saisi kyllä tehdä jotain, ne kun ovat niin raskaat. 

Otsatukkaan lankean usein, mutta olen yrittänyt olla taivuttelemattomissa siihen. Olen aamuihminen ja otsatukka ei omien kokemusteni mukaan kuulu aamuihini. Lisäksi hiukset on näppärää föönata päätä alaspäin pitäen...paitsi otsatukan kanssa, sillä jos ei sitä huomioi erikseen, on lopputulos kattoa kohti kurottava etutöyhtö, jota on mahdotonta ottaa enää takaisin hallintaan.

 Värjäyksenkin suhteen olen hieman haastava, sillä viihdyn tummassa tukassani. Tukkaani on värjätty tummaksi kymmenisen vuotta sen ollessa normaalisti hyvin vaalea. Ei sillä, etteikö minusta olisi mukavaa kokeilla vaaleaa, mutta näin pitkään tummaksi värjätystä tukasta on hyvin haastavaa saada millään lailla vaaleaa. Ja välimuodot ovat hieman tylsiä. Ja shokkiväreihin en lähde.

Toisaalta olen kuitenkin ympäripuhuttavissa. Ehkä sekin on ollut ongelma?

"Joo joo, anna mennä vaan... kyllähän ne siitä kasvaa!"

"No joo, voisihan se olla hyväkin idea... koitetaan vaan!"

Tai ehkä syy on ollut epärealistisissa odotuksissani, kuten joku asiaa minulle on kommentoinut. Mitään ei saisi tehdä, mutta silti odotan jotain suurta ja mullistavaa muutosta? Ja tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, kuulemma.

Vaan lälläslää, nytpäs pääsen näyttämään edelliseen mielipiteeseen yhtyneille pitkää nenää ja kertomaan, että olen kokenut elämäni parhaan kampaamokäynnin ja lähtenyt oikeasti kampaajalta paremmalla fiiliksellä kuin vielä koskaan aiemmin.

Voitin nimittäin eräässä arvonnassa ilmaisen kampaamokäynnin, jota jännitin etukäteen kovasti. Perinteisesti halvalla tai ilmaiseksi ei saa hyvää, mutta mielikuvani kampaajan ammattitaidosta oli niin vahva, että halusin uskoa sen kuitenkin olevan tässä yhteydessä mahdollista. Ja se todellakin oli!

Pääsin nimittäin Kalliossa toimivan Pure Hairdressingin Janin käsittelyyn ja ensimmäistä kertaa koin, että homma todellakin toimi!

Vaikka aina kerron, että yritän kasvattaa hiuksiani enkä tahdo niistä pituutta liiemmin pois mainitsen aina myös, että niitä saa kyllä keventää reilusti. Minulle passaa, vaikka latvoissa olisi kaksi karvaa ristissä, tahdon vain kevyttä ja pitkää yhtäaikaa. Koska yleensä kuitenkin totean, etten tahdo päälaelle liian lyhyitä tupsuja, pelkää moni kampaaja leikkaavansa makuuni liikaa ja tyytyy vaan lyhentelemään latvoja hieman puuttumatta hiusten leikkauksen varsinaiseen malliin mitenkään. Ja se tylsä mallihan se ongelma juuri onkin. 

 

Jani kertoi kampaajien lyövän leikkiä siitä, että jos joku vaan keksisi, kuinka hiukset saisi leikattua pidemmiksi, olisi tämä henkilö miljonääri. Samalla hän kuitenkin lupaili tietävänsä keinon, jolla päästään edes lähelle optista illuusiota siitä. Kampaamokäynnin lopuksi en voinut kuin uskoa häntä.

Jani keksi myös antaa myös hiusteni värille pienen piristyksen ilman, että tuo piristys veisi liikaa huomiota. Pitkään tummennettuja hiuksiani olisi hankalaa värjätä, mutta pienen pienen lisäefektin tuominen hiusten etuosaan piristäisi ilmettä varmasti tuomatta kuitenkaan liian radikaalia muutosta. Tumma tukka kun on vuosien varrella ollut se ainoa, jossa olen viihtynyt ja kaikkeen muuhun olen kyllästynyt jo parissa viikossa.

Jani uskalsi kerrostaa hiuksiani reilummin, jolloin lyhyemmät pituudet luovat kontrastia pidempiin latvoihin ja hiukset ihan oikeasti vaikuttavat pidemmiltä! (Ja haha, hyvähän hänen oli uskaltaa: maksamattakaan kun en voinut jättää, ilmainen hemmotteluhetki kun tämä muutenkin arpaonnen kohdanneelle olisi.)

Hiusten pökkelöön ja lähes tasapitkään takaosaan tuli siihenkin mukavasti kevennyksen avulla helpompaa hallittavuutta. Kihartelen ja taivuttelen hiuksiani paljon, joten pidemmät takahiukset eivät ole jaksaneet taipua tarpeeksi ja takaosa ei ole ulkonäöllisesti koskaan kiharrettuna kulkenut käsikädessä etuosan kanssa. Vaan nytpä kulkee!

Värin lopputulos jännitti minua hieman. Tai no, ei oikeastaan jännittänyt vaan kiinnosti vain kovasti.  Jani keksi, että hiuksiin voitaisiin vaalennuksen ja taiton avulla saada pientä vivahdetta, kun etuosaan ja sivuille laitettaisiin hiusten alle muutama paksumpi osio, jotka näkyisivät kivasti hiusten seasta niitä taivutellessa ja kiharrellessa. Janin kuvailemana tuo kaikki kuulosti paljon edellä esitettyä hienommalta ja kivemmalta, joten annoin vapaat kädet. Tyyppi on kuitenkin maailmaa ympäri reissaileva kouluttaja sekä itse Herra Liikkeen Toimitusjohtajakin, joten pakkohan hänellä sitä silmää olisi olla. Ja hyvä että annoin ne vapaat kädet, sillä lopputulos oli mahtava.

Jos minulle olisi etukäteen puhuttu jotain punertavista raidoista, olisin kiljunut ja lähtenyt menemään. Onnekseni asiaa ei kuitenkaan esitetty näin ja pysyin penkissä.

Olen ihan uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen. Tämä on juuri sitä, mitä olen salaa mielessäni toivonut jonkun kampaajan ehdottavan! Hiukset ovat yhä pitkät, mutta niitä on kerrostettu juuri sopivasti, eli muotoilu ja taivuttelu on helppoa, mutta päälaella ei keiku liian lyhyitä ja hankalasti hallittavia osioita. Mallia on muutettu, mutta silti tämä on niin minua. Ja pienen pieni tehosteen lisääminen värin sekaan on juuri sopiva muutos, muttei liikaa.

Ymmärrän nyt ensimmäistä kertaa sen olon, kun kampaajalta lähtiessä on hyvä ja itsevarma fiilis!

Ja niin tämä hehkutus ei nyt ole Puren mainos vaan aidosti tyytyväisen asiakkaan hehkutusta. (Mutta ei sillä, ettenkö paikkaa suosittelisi. Kotisivuille pääsee täältä.)

Oletteko te kokeneet tätä samaa kampaajallakäynnin riemua viimeaikoina?

(Pahoittelen, etteivät lopputuloksesta otetut kuvat ole kovin tarkkoja, mutta katsokaa vaikka sen verran kieroon niitä tutkiessanne, että selkeytyvät.)