Lainasin koulusta erään kosmetiikka-alan englanninkielisen lehden lueskellakseni sitä. Tosiasiassa tarvitsin sen erästä koulutehtävääni varten, mutta ajattelin tutustua siihen tarkemmin muutenkin mielenkiintoisten artikkeleiden toivossa.
Kaikki me englanninkielisiä kosmetiikkaan liittyviä lehtiä lukeneet tiedämme, että ne ovat tietysti aina täynnä erilaisia kosmetiikkamainoksia.
Tyttö pesemässä kasvoja.
Meikattu nainen.
Aurinkotuotteita.
Lisää aurinkotuotteita.
Suojaa ikääntymistä vastaan.
Aasialaista kosmetiikkaa.
Hiustuotteita.
Ihoa vaalentavia tuotteita.
Aivan tavallinen naistenlehti täynnä erilaisia kosmetiikkamainoksia.
Vai onkohan sittenkään?
Nopealla vilkaisulla näin voisi luulla, mutta huomasitteko, ettei ylläolevissa mainoksissa itseasiassa mainostettu valmiita kosmetiikkatuotteita vaan niissä mainostettiin niiden aineosia?
Mainokset myyvät yksittäisiä ainesosia sekä erilaisia valmiiksi tehtyjä ainekomboja, joita firmat voivat tuotteisiinsa ostaa. Lehti onkin nimittäin keskittynyt kosmetiikkatuotteiden formulointiin ja kehittelyyn.
Jostain syystä useimmilla kuluttajilla on sellainen harhaluulo, että kosmetiikkafirmat tekevät tuotteensa kuin kondiittorit yhdistämällä itse jokaisen raaka-aineen täydelliseksi kombinaatioksi.
Tosiasiassa ainesosabisnes on bisnestä siinä missä muukin kosmetiikkateollisuus. Suuret kosmetiikanainesosia kehittelevät firmat tekevät yhdistelmiään niin täydellisiin voidepohjiin, shampoisiin, ripsiväreihin kuin vaikka hiuslakkoihinkin ja myyvät niitä sitten eteenpäin varsinaisille tuotteiden valmistajille, jotka sitten yhdistävät ostamansa raaka-aineen tai raaka-ainekombinaation omaan keitokseensa.
Näitä ilmoituksia on minusta ihan suunnattoman mielenkiintoista lukea, sillä jotenkin koko kosmetiikan kulisseissa tapahtuva toiminta on toimintaa, josta ei pahemmin julkisesti puhuta ja ihmiset elävät syystäkin siinä käsityksessä, että kaikki on itse tehtyä miettimättä yhtään välivaiheita.
Ei tosin sillä, että näillä välivaiheilla olisi mitään varsinaista väliä kuluttajalle. On vain mahtavaa tietää, kuinka hommat toimivat. Fiksuahan se on, että jokainen tekee sitä, mitä osaa eikä esimerkiksi yksi kosmetiikkafirma keskitä energiaansa täydellisen voidepohjan hiomiseen kun joku formulointijätti voi tehdä sen ja myydä pohjaansa tuhansille merkeille, jotka sitten varioivat sitä omiin tarpeisiinsa.
Tuliko tämä raaka-ainetoimittajien olemassaolo ja itsensä markkinointi uutena tietona vai oliko se teille itsestäänselvä asia?