Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan estenomiopinnoistani, joten sivutaan tänään niitä -ja pidetään vähän hauskaa.
Olen muutamaan otteeseen maininnut teille, etten ole tämän ensimmäisen lukuvuoteni aikana estenomiksi opiskellessani ihan aina löytänyt kaikkien opiskelujeni välille linkkiä ammattitutkintoni kannalta. Tottakai esimerkiksi aivojen osien pänttääminen on yleissivistävää, mutta mielummin olisin opiskellut vaikka sitä ostamisen psykologista puolta. Ja tietysti on hyvä tietää, mitkä ovat munuaisten osat ja on todella olennaista osata se tentissä, mutta onhan se hyvä tietää vaikkapa erilaisten kangaslaatujen pesuohjeetkin, mutta ei se sitä tarkoita, että meidän tulisi niitä opiskella. Saatikka tenttiä.
Olen muutamaan otteeseen maininnut teille, etten ole tämän ensimmäisen lukuvuoteni aikana estenomiksi opiskellessani ihan aina löytänyt kaikkien opiskelujeni välille linkkiä ammattitutkintoni kannalta. Tottakai esimerkiksi aivojen osien pänttääminen on yleissivistävää, mutta mielummin olisin opiskellut vaikka sitä ostamisen psykologista puolta. Ja tietysti on hyvä tietää, mitkä ovat munuaisten osat ja on todella olennaista osata se tentissä, mutta onhan se hyvä tietää vaikkapa erilaisten kangaslaatujen pesuohjeetkin, mutta ei se sitä tarkoita, että meidän tulisi niitä opiskella. Saatikka tenttiä.
Kun kohdalleni sitten sattui ravitsemustiedon kurssi, jonka kurssityön aiheen ja toteutuksen saimme itse vapaasti valita, en voinut olla antamatta opinnoilleni samalla linjalla takaisin. Aloin ensin toteuttaa Power Point esitystä keinotekoisista makeutusaineista, mutta tajutessani, että voisin halutessani vaikka jodlata säilöntäaineista tai lausua runoa papulajikkeista, päätin tehdä jotain hullua.
Kurssityön ideana oli tutustua johonkin ravitsemuksen aiheeseen ja perehtyä siihen parinkymmenen työtunnin edestä niin, että voisi selvittää sen kurssikavereillekin. Hetken mietittyäni päätin kokeilla jonkun pähkähullun dietin.
Olen nainen, joten olen kokeillut vaikka kuinka monia järjettömiä diettejä. Järkevin kokeilemani dietti oli painonvartijoiden dietti, jolla reilu vuosi sitten laihduttelin ihan vaan kokeilun vuoksi pois kymmenen kiloa voidakseni sitten kesän aikana herkutella ihan rauhassa. Keräsinkin puolet kiloista nopeasti takaisin, mutta dietti kyllä toimi.
Tällä kertaa halusin kokeilla diettiä, jossa käytettävänäni olisi vain yksi ruoka-aine, jonka kanssa voisin yrittää selviytyä viikon. Päädyin viiden minuutin pohdinnan jälkeen banaaniin, sillä työkaverini ovat usein heittäneet minun luultavasti voivan elää pelkillä banaaneilla niiden syöntimäärääni seuratessa. Banana it is ja kyytipojaksi rasvatonta maitoa.
Jostain syystä moni dietistäni kuullut kuvitteli, että eläisin koko viikon vain raakoja banaaneja syöden ja maitoa juoden. Blogiani lukeneet kuitenkin varmasti kuitenkin aavistivat, että luvassa olisi kaikkea muuta kuin tylsää ruokavaliota. Olette voineet lukea blogistani minun olevan melko mielikuvituksellinen ihminen mitä tulee ruokajuttuihin, joten voitte uskoa, että otin banaaniviikkoni suurena haasteena.
Tässä siis kuvasatoa siltä:
Banaanisheikit osoittautuivat hyväksi aamiaiseksi ja välipalaksi. Loistava sheikki syntyi blendaamalla yhteen 3 dl maitoa ja 1-2 banaania riippuen siitä, tähtäsinkö enemmän smoothiemaiseen koostumukseen vai banaanimaitoon.
Jos joukkoon sekoitti lusikallisen pikakahvirakeita, sai makua muunneltua kivasti.
Olin muutenkin tehnyt päätöksen, että voisin maidon (sekä teen ja kahvin) ja banaanien lisäksi käyttää apunani sellaisia mausteita, joita yleisestikin käytettiin vain tuomaan makua, muttei nautittaisi yksinään maun vuoksi. Näin ollen esimerkiksi suola ja pippuri olivat sallittuja, mutta koin mm. hillojen olevan poissa pelistä.
Uunibanaanit olivat minulle entuudestaan tuttu juttu, mutta en ollut koskaan kokeillut niiden suolaista versiota. Aloitinkin kesysti laittamalla niihin avokaadonkin kanssa maistuvia suolaa ja pippuria todeten kombon mukavaksi lämpimän ruuan korvaajaksi.
Viikon aikana kokeilin banaania mitä erilaisempien mausteiden kanssa.
Usein kokeilut onnistuivat hyvin, mutta ihan kaikki ei banaanin kanssa toimi. Esimerkiksi sitruunapippurin ja banaanin yhdistelmää suosittelen kaikkia välttelemään, mutta curry toimii hyvin.
Eräänä päivänä luin netistä banaanin ja ketsupin olevan yllättävä, mutta hyvä yhdistelmä.
Voin kertoa, että yllättävä ne kyllä ovat, mutta eivät hyvä. Makukokeilu maistui ensin ketsupille ja sen jälkeen banaanille. Ei kiitos enää toiste.
Lämpimien ruokien kaipuussa kokeilin paitsi erilaisia mausteita (banaani ja soija eivät muuten toimi!) myös erilaisia valmistustapoja.
Mikron ja uunin lisäksi kokeilin tietysti myös öljyssä pannulla paistamista.
Lopputuloksena olivat maukkaat hhmm... röstibanaanit, jotka olin maistanut mm. perunamausteella.
Nämä ruokaisammat lopputulokset saattavat vaikuttaa joistakin suorastaan ällöttäviltä, mutta löysin viikon aikana myös ihan oikeasti kokeilemisen arvoisia juttuja.
Yksi tällainen kokeilu olivat tietysti itse valmistetut banaanilastut. Laitoin ohuita banaaniviipaleita 1,5-2 tunniksi uuniin 100 asteeseen kuivumaan ja välillä sirottelin "sipsieni" päälle suolaa tai muitakin mausteita.
Viikon paras ja ehdottomasti aktiivisimmin käyttöön jäävä löytö oli kuitenkin "banaanijäätelö". Tässä reseptissä piloin kaksi banaania paloiksi ja laitoin ne 1,5-2 tunniksi pakkaseen jäätymään.
Ennen kuin banaaninpalat olivat täysin jäätyneet, otin ne pois pakkasesta ja mössäsin ne pienellä sekoittimellani tasaiseksi tahnaksi.
Voitteko uskoa, että tästä mössöstä syntyi aivan jäätelön oloista "banaanijäätelöä"? Siis ihan vaan pelkästä banaanista! Reseptiin voisi tietysti sotkea sekaan esimerkiksi pähkinöitä ja Nutellaa saaden siitä vieläkin huikeamman, mutta jo pelkällä banaanillakin syntyi hyvää herkkua.
Minun ei siis todellakaan tarvinnut pidättäytyä herkuttelemasta banaaniviikkoni aikana.
Dietin pääsääntönä oli syödä maksimissaan yhdeksän banaania ja juoda litra maitoa päivässä, mutta itse söin yleensä 6-7 banaania ja join n. 7 dl maitoa. Moni kysyi minulta, eikö moinen banaaneiden vetely laittaisi vatsaani kovaksi, mutta kun muistaa juoda tarpeeksi vettä (itse join n. 1,5-2 litraa päivässä), ei minulla ainakaan ollut pienintäkään ongelmaa.
Kurssiprojektin lopputulos?
Banaanidietillä voi selvitä hengissä ilman voimattomuuden tunnetta ja se on mielenkiintoinen dietti. Oma painoni putosi viikon aikana kaksi kiloa, josta kalorikulutuksen mukaan reilu kilo olisi rasvaa ja toinen mahdollisesti nesteitä. Dietti ei saanut minua kiukkuiseksi, mutta rajoitti sosiaalista elämääni jossain määrin. Lisäksi opin paljon nippelitietoa banaanista ja sen ravitsemuksellisesta sisällöstä.
Tämä kurinalainen, mutta silti mukavasti vapauksia antava dietti sopi minulle hyvin, joten jatkoin sitä jossain määrin viikon jälkeenkin vielä, vaikka moni luulikin, etten tahtoisi tuon viikon jälkeen enää koskaan nähdäkään banaania.
Myöhemmin ajattelin voivani käyttää sitä apuna kesäkropan saavuttamisessa toteuttamalla sitä joka toinen päivä syöden joka toinen päivä muuten vaan terveellisesti.
Mitä tästä projektista opin? Yhtä paljon niitä yleisesti tärkeitä asioita kuin muutamilta muiltakin luennoiltani. Plus opin valmistamaan banaanista jäätelöä.
Ja koska aika aina kultaa muistot, tiivistin projektini videomuotoiseen päiväkirjaan, jonka toteuttaminen oli ihan yhtä hauskaa kuin banaaneilla keittiössä leikkiminenkin:
Ihanaa kesälomaa minulle!