Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan hiusteni vaalennusprosessista, joten sain nyt vihdoin aikaiseksi näpytellä siitä oman postauksensa.
Olen viihtynyt vuosikymmen brunettena ja varsinkin viime vuodet aivan mustissa hiuksissa.
Oma hiustensävyni on kuitenkin jossain siellä skandinaavisen värin maastossa enkä ollut itsekään siitä täysin varma nähtyäni sitä viimeisen vuosikymmenen aikana vain lyhyen, varsinkin kesällä kirkkaassa auringonpaisteessa lähinnä pälvikaljua muistuttavan tyvikasvun muodossa. Hyvin vaalea se kuitenkin oli, joten halusin lähteä matkaamaan sitä kohti.
Fiksu ja turvallinen tapa olisi tietysti tehdä se ammattitaitoisella kampaajalla ja vieläpä pikkuhiljaa. Vuosia hiuksiin kerrostuneet mustat hiusvärit eivät todellakaan lähde hiuksista pois noin vain, mutta koska olen tyyppiä "kaikkihetimullenytmieluitenjoeilen"-ihminen, jonka malttamattomuus yhdistyy "noosaanmäitekin"-piirteeseen, syntyi idea hiusten vaalentamisesta eräällä sunnuntaisella kauppareissulla. Kun elämä kerran muutenkin oli muutosten keskellä, niin antaapa mennä noiden hiustenkin siinä samassa syssyssä, minä ajattelin.
Olen lähtenyt vaalennusmatkalle ennenkin ja seuraukset ovat aina olleet samanlaiset. Mustan jälkeen pääni on näyttänyt lähinnä joltakin sellaiselta, mikä voisi kuulua orangille: punaoranssi ja pörröinen. Olen aina luovuttanut nopeasti, sillä malttini ei vaan ole riittänyt kärsimään punaoranssien hiusten kanssa elämistä tai liian hidasta vaaleaa hiustenväriä kohti etenemistä. Se ei vaan ole minua. Minä olen jokotai-ihminen ja asiat joko tehdään tai ei tehdä, mutta niiden välimaastossa on ihan turhaa hillua.
Moni on tietysti halukas kuulemaan, että mitä kaikkea hiuksilleni sitten on tehty ja saamaan ne suorat ja parhaat tuotevinkit. Anteeksi, mutta minulla ei ole niitä ja vaikka olisikin, en tiedä, uskailtaisinko edes jakaa niitä teille kaikille siinä pelossa, että pahimmat kriitikot haukkuisivat minut pystyyn ja hulluimmat kokeilisivat itse perässä. En nimittäin suosittele. Mutta harvoinpa niillä suutarin lapsilla niitä kenkiä nyt onkaan.
Oma prosessini on tosiaan hoidettu ihan marketista saatavilla tykötarpeilla ja niillä lähinnä jopa siksi, että idea koko hommaan lähti eräänä viikonloppuiltana ruokakaupassa käydessäni ihan vaan spontaanisti. Taisin napata kaupasta mukaani kaksi 6-8 astetta hiuksia vaalentavaa raidoituspakettia ja yhden hiusvärin, joka oli tummuudeltaan muistaakseni 5, eli selkeästi vielä ruskea, mutta huomattavasti vaaleampi kuin aiempi värin.
Tiedostin, että seiskan tummuusaste ei vielä riittäisi peittämään hiuksiini kahden raidoituskerran jälkeen yhä jäävää oranssisuutta, joten ajattelin lähteä hommaan kevyemmin. Hiukseni olivat käsittelyn jälkeen punertavat, mutta vaaleammat kuin ennen. Tuon jälkeen taisin muistaakseni raidoittaa hiuksiani vielä kertaalleen ja heittää niihin päälle jotain sävytettä. Pidin käsittelyt kokoajan vain hiusten päälliosassa jättäen alle kerroksen tummia hiuksia. Saisinpahan pitää edes ne hyvinvoivina ja pitkinä, jos päällä olevia kerroksia tulisi saksia radikaalisti pois.
En ole koskaan viihtynyt punapäänä ja väri tuntui matkan varrella jotenkin niin luonnottomalta, että yritin sävytteillä saada siitä ruskeamman. Taisin jälleen kerran heittää peliin myös hieman tehokkaasti vaalentavaa raita-ainetta. Ja jotain tummanvaaleaa sävytettä. Parhain todistusaineisto tästä vaiheesta, jossa hiusten pohjasävy alkaa olla enemmän jo vaaleanruskea kuin punainen näkyy lienee tässä suttuisessa selfiessä:
Puolitoista kuukautta sitten repäisin lopulta täysillä. Päätin, että antaapa mennä, heitän yhden kunnolla hiuksia vielä vaalentavan aineen näihin päällysosan hiuksiin ja sävytän sen sitten tummanvaalealla. Tottakai tukka oli ensin paikoittain oikeasti vaalea, paikoittain punertavan vaalea ja paikoittain oranssi, mutta heitin päälle vielä seiskan tummuusasteella olevan kevytvärin. (7.0, sillä en löytänyt tuhkaan taittavaa seiskaa. Hiuksia itse sävytellessä on oikeastikin hyvin tärkeää ymmärtää pakkausten värikoodeja eikä vain mennä kuvien perusteella, sillä silloin syntyvät ne katastrofit.) Tämän jälkeen kävin hiuslatvojen kuntoa kauhisteltuani kampaajalla (joka hänkin tuomitsi tekoni vahvasti) saksimassa latvojani hieman ja päätin jättää hiukseni toistaiseksi rauhaan.
Siitä lähtien ne ovat nyt siis 1,5 kk eläneet omaa elämää ja alkaneet tulla minulle hyvin mieluisiksi. Aurinko, hopeashampoot ja poiskuluva sävyte ovat kaikki tehneet tehtävänsä ja hiukset ovat pikkuhiljaa muuttuneet vaaleammiksi.
Punertavuutta niistä toki löytyy yhä vielä paljonkin ja varsinkin latvoista, jotka ovat vuosien aikana saaneet ottaa vastaan monen monta mustaa hiusvärikerrosta.
Jossakin valossa ne näyttävät punertavammalta ja jossakin taas vähemmän punertavalta.
Hiusten latvojen ja tyven väriero on kuitenkin melkoisen selkeä yhä, eli kokonaisuudessaan värini muistuttaa liukuvärjäystä ja kuontalossani esiintyvät lähes kaikki vaalean, ruskean, punertavan ja mustan nyanssit.
Ja kun sitä kuitenkin mietitte, niin tottakai hiusten päällysosan latvat ovat huonossa kunnossa.
Kävin reilu kuukausi sitten kampaajalla, joka saksi niitä jo reilulla kädellä, muta pätkittävää riittäisi yhä. Olen antanut itselleni armonaikaa tämän kuun loppuun asti, jonka jälkeen annan kampaajan jälleen napsia pari senttiä pois. Voin elää näiden hamppulatvojen kanssa, mutta eroon niistä on lopulta kuitenkin päästävä. En vain kestänyt aluksi ajatusta, että pituuksia lähtisi kerralla pois niin reilusti.
Positiivista tässä on se, ettei tyvikasvu enää erotu niin selkeästi. Oli itseasiassa jännittävää huomata, että oma tyveni on vielä selkeästi vaaleampi ja ennen kaikkea onneksi vähemmän punertava. Kuinka ihanan huoletonta tämä elämä onkaan nykyään, kun hiusten tyveä ei enää tarvitse olla värjäämässä kuukausittain!
Tummien alahiusten tyvikasvu muistuttaa minua kuitenkin siitä, millaista elämäni on ennen ollut. Noihin tyviin olen heitellyt parin kuukauden aikana vain samoja värejä, mitä muuallekin päähäni, eli kontrasti mustan ja tyven välillä on radikaali.
Päätin kuitenkin, etten värjää alaosan tyvikasvua enää tummaksi, mutta en myöskään lähde itse vaalentelemaan sitä enää. Sen kanssa voin ryhtyä maltillisemmaksi ja antaa sen vielä hetken kasvettua kampaajan laittaa hiukseni alaosaan raitoja.
Elämä tumman alaosan kanssa on kuitenkin kelvollista. Luojan kiitos en sabotoinut kerralla koko tukkaani vaan tyydyin vaan päällikerroksiin.
Tällä hetkellä olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen siihen, millä mallilla vaalennusprojektini on. Vaikka tälle tielle lähteminen aluksi epäilytti minua ja mietin mielessäni, kuinka moni ihminen onkaan vuosien varrella ihmetellyt, ovatko omat hiukseni muka oikeasti vaaleat ja todenneet tumman sopivan niin hyvin, ettei minun todellakaan kannattaisi luopua siitä, en osaa nyt enää kuin nauraa asialle.
Olen nimittäin todella sinut näiden vaaleiden, vaikkakin vielä hieman punertavien ja kärsineiden kutrieni kanssa. En osaa enää edes kuvitella, että palaisin tummiin hiuksiin, sillä oloni tuntuu näiden vaaleiden hiusten kanssa huomattavasti paremmalta ja koko ilmeenikin on jotenkin paljon pehmeämpi ja freesimpi.
Seuraavaksi aion tosiaan syyskuussa antaa kampaajan saksia kärsineitä hamppulatvojani pois hieman lisää ja tarkkailen, kuinka paljon hiusteni väri vielä tästä muuttuu sävytteen kuluessa ja auringon (toivottavasti) paahtaessa. Suunnitelmissani on vaalentaa (tällä kertaa kampaajalla) raidoilla paitsi hiusteni alaosaa myös lähteä vielä raidoittamaan päällysosaa, jotta saisin varsinkin noita korvan korkeuden alapuolelta vielä eniten punertavia kiehkuroita hieman neutraalimmiksi. Ne pirulaiset kun ovat vielä sen verran tummasti punertavia, ettei hopeashampoo, hoitoaine tai color maskikaan kykene tekemään niille suuria taikoja.
Tämä blondiutta kohti matkaava tytönhupakko on joka tapauksessa nyt melkoisen tyytyväinen. En tiedä, onko vaalentuneella hiustenvärilläni tosiasiassa mitään tekemistä asian kanssa, mutta ainakin voin allekirjoittaa jo täysin väitteen, että elämä blondina on ollut paljon entistä hauskempaa!
Pahoittelen kuvaoksennuksta, mutta tässä ainakin on nyt riittämiin todistusaineistoa blondiksi siirtymisestäni postausta ja kuvia toivoneille!
Muita samalla tiellä eteenpäin tarpovia?
PS. Ja niin, tukka ei tosiaan ole tyvestäkään sininen tai violetti, kuten muutama hädissään tämän postauksen hieman värivirheellisen kuvan nähtyään luuli. Minun näytölläni kuva ei nimittäin hämärässä pelkän läppärin valossa puuhastellessa siltä näyttänyt.
PS. Ja niin, tukka ei tosiaan ole tyvestäkään sininen tai violetti, kuten muutama hädissään tämän postauksen hieman värivirheellisen kuvan nähtyään luuli. Minun näytölläni kuva ei nimittäin hämärässä pelkän läppärin valossa puuhastellessa siltä näyttänyt.