Tänään olisi ollut koululla ilmoittautumispäivä, mutta missasin sen lahjakkaasti. Olen ollut Lontoossa jotenkin vain niin kiireinen ja syventynyt omiin puuhiini ja käytännönasioiden hoitoon sekä tuttujen treffaamiseen, etten edes muistanut saaneeni aiheesta sähköpostia reilu viikko sitten. En ollut työ-, muutto- ja pakkauskiireissäni edes kunnolla reikisteröinyt koko sähköpostin sisältöä!
Ainoa asia, josta tiedostin saaneeni sähköpostia oli vaihto-oppilaiden orientaatio-päivä, jonka (varsin ylimielisen kuuloisesti) kiireideni vuoksi skippasin. Tutkin etukäteen päivän aikataulun sisällön ja päätin, että koska tuo päivä olisi minulla muutenkin jo täyteen buukattu, jättäisin vapaaehtoisen orientaation väliin. En kaivannut infoa siitä, missä voisin oppia englantia jos kielitaitoni ei riitä. En myöskään kaivannut infoa erinäisistä opiskelijoita auttavista ryhmistä tai siitä, kuinka voin säästää rahaa Lontoossa asuessani ja kuinka pennini riittäisivät kaikkeen. En ollut kiinnostunut lähtemään pariksi tunniksi kävelemään opiskelijakortit kaulassa pitkin minulle jo tuttua kaupunkia tai päättämään iltaani opiskelijoiden pubi-istunnalla.
Joku voisi kutsua minua nyt asennevammaiseksi, mutta en minä ole varsinaisesti tullut tänne mitään Erasmus-vaihtolukukautta viettämään. Täytän pian 28 ja minä koen olevani jo ihan liian vanha opiskelijarillutteluihin. Kun minulta kysyttiin vaihdon hakuprosessissa, voisinko harkita lähteväni tämän sijaan opiskelemaan liiketaloutta jonnekin Englantiin näitä nimenomaisia vaihtopaikkoja ollessa tarjolla niin vähän sanoin tiukasti, että en. En minä lähtenyt tänne mitään vaihto-oppilasvuotta viettämää, minä tulin tänne opiskelemaan juuri nimenomaan sitä kosmetiikan kemiaa siinä nimenomaisessa laitoksessa. Jos haluaisin opiskella liiketaloutta englanniksi, matkustaisin vain iltaisin junalla Helsinkiin ja tekisin sen siellä. Minulle tässä oli kyse jostain ihan muusta.
Tottakai haluan tutustua täällä ihmisiin, en minä sitä. Mutta minä en nyt vain satu olemaan täällä siksi, että olisin vain halunnut lähteä vaihtoon jonnekin ja viettää villiä aikaa. Olen ihan eri tilanteessa! Minä olen jo matkustellut ja tehnyt niitä asioita, joita moni kaksikymppisenä vaihtoon lähtevä vasta haaveilee tekevänsä. Ehkä tämä on heille se erityinen vuosi, jona he kokevat kaikkea, mutta minä olen jo kokenut mielestäni melkoisesti. Minä olen myös ollut jo kahdeksan vuotta työelämässäkin ihan täysillä ja elänyt siinä sivussa Lontoossakin. Lontoo on minulle tuttu kaupunki enkä kaipaa täällä neuvoja siitä, kuinka voin elää täällä opiskelijana. Minulla on kiva asunto, minä olen rahoittanut elämäni säästämällä tähän jo vuoden etukäteen ja minä tiedän, kuinka voin aikaani täällä viettää. Ei minulle tule oloa, että nysväisin täällä yksinäni muista vaihtareista erakoituneena. Minusta päin vastoin tuntuu, ettei aikani edes riitä kaikkeen!
Tutustun siis mielelläni kurssikavereihini ja käytän tämän tilaisuuden hyväksi, mutta koska olen luokkani ainoa vaihto-opiskelija koin voineeni hyvillä mielin jättää väliin orientoitumispäivän.
Sen sijaan täyttelin ilmoittautumistani kouluun verkossa ja koin suoranaisia huutonauruhetkiä sen kanssa.
En ihan tosi uskonut, että tällaista saisi edes kysyä ihmisistä!
Suunnatonta hilpeyttä minussa aiheuttivat myös kysymykset seksuaalisesta suuntautumisestani (melko tarkasti eriteltyinä) tai siitä, koinko syntyneeni samaan sukupuoleen, jossa koin itselleni parhaaksi elää. Oikeasti, saako näitä kysyä koulun virallisessa ilmoittautumisessa??
Okei, ehkä tämä oli vasta esimakua tulevasta taiteellisesta ympäristöstäni, jossa me kosmetiikan kemiaa opiskelevat nörtit todellakin varmasti erottuisimme muista taiteellisuuden ja omaleimaisuuden huipentumista Lontoon University of the Artsissa. Mene ja tiedä, mutta jännityksellä odotan torstaita, jona pääsen koululle viimeistelemään ilmoittautumiseni ja tutustumaan koulun kirjastoon.
Virallisesti kouluni olisi tarkoitus alkaa maanantaina, mutta kun nyt katselin lukujärjestystäni, näyttäisi se varsin tyhjältä jokaisen tulevan maanantain osalta eikä se kovin täydeltä kyllä muutenkaan vaikuta. Realiteetit kuitenkin selvinnevät sitten ensiviikolla, kun homma oikeasti starttaa käytiin.
Palaillaan niihin realiteetteihin sitten, kun minulla on niistä jotain kerrottavaa!
(Kuvituksena satunnaisia räpsyjä eräältä Lontoon päivältä.)