Inside the Industry 4: INCI-yllärinä Glyseroli

Mitä enemmän kosmetiikan kemiasta opin, sitä vähemmän tajuan asioista ennen tietäneeni. Olin kuvitellut minulla olleen hyvän perusymmärryksen monista asioista, mutta opiskelu on osoittaunut, ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista. Kaikken eniten minua on ehkä jopa ärsyttänyt se, että kun muutamia vuosia sitten luulin saaneeni hyvän kosmetiikan kemian opetuksen eräältä Suomessa sitä tunnetusti opettavalta ihmiseltä olenkin saanut itsenäisesti tajuta vuosien saatossa, etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia, millaisiksi tuo henkilö ne minulle teki.

Tuolloin uskoin esimerkiksi pöllönä opettajani sanomaa siitä, että jos jonkun raaka-aineen INCI-funktiona oli olla hoitava aine (conditioning) tarkoitti se vain sitä, ettei se oikeastaan tehnyt yhtään mitään, se vain oli ja sitä sai käyttää, koska se oli todistettu turvalliseksi. Aine kun ei ollut kosteuttava eikä pehmittävä aine, jonka tyyppiset vaikutukset yleensä mielletään hoitaviksi, joten eihän se siis oikeastaan tehnyt mitään. Ja minä pöllöpää uskoin asian vakuuttavasti esittänyttä opettajaani uskaltamatta edes ajatella, että asia voisi olla jotenkin toisin ja kirjoitin tuon jopa faktana blogiini silloin. Nyt jälkikäteen ihan hävettää. Nyt nimittäin tiedän, että hoitavat aineet ovat niitä, jotka eivät tosiaan sido hiuksiin kosteutta tai pehmitä niitä yms., mutta jotka kykenevät jättämään esim. hiukseen hoidetun tuntuisen pinnan.

Eräässä teoksessa homma kiteytettiin vapaasti suomennettuna hiusta hoitavan aineen saavan hiuksen tai ihon tulemaan "työstettävään tilaan". Hiuksien kohdalla tämä tarkoittaa sähköisyyden vähentymistä sekä pehmeyttä ja sileyttä ja ihon kohdalla puolestaan pehmeyden ja kosteutetun fiiliksen tuntua.

(Ja joo, kyllä niitä vuosi sitten kirottuja kationisuuden, poolisuuden, eri tyyppisten latausten sekä muiden kemian peruskäsitteiden ymmärtämisen opiskelua ja oppimista on nyt alkanut arvostaa ja tajuta, miksi se oli niin tärkeää...)

Sitten on myös asioita, joita kukaan ei varsinaisesti ole opettanut minulle väärin, mutta jotka olen vaan luullut ymmärtäneeni. Ja yhdelle sellaiselle tahtoisin itseasiassa omistaa tämän postauksen, sillä en usko olevani suinkaan ainoa, joka ei ole tajunnut tätä minulle nyt ihan uutena itsestäänselvyytenä auennutta asiaa.

Moni INCI-listoja omatoimisesti availeva yrittää bongata listoilta aina niitä "hyviksiä", eli aineita, jotka tunnistaa ja muistaa kuullensa olevan vaikkapa kosteuttavia tai pehmittäviä aineita. Itse ainakin tein ennen ja jossain määrin vielä nykyäänkin niin. Mitenpä muutenkaan sitä INCI-listaa voisi tutkiskella.

Harva tunnistaa kovin montaa listattua ainesoaa, mutta joukossa on yleensä aina niitä helppoja ja joka puolella esiintyviä aineita, joita pitää itsestäänselvyytenä. Ja yksi tällainen ainesosa on varmasti glycerol.

Glycerol eli suomalaisittain glyseroli on kolmearvoinen alkoholi, mikä tarkoittaa käytännöntasolla sitä, että se sitoo itseensä todella tehokkaasti kosteutta (eli vettä). Ainetta käytetään kosmetiikassa paljon ja varsinkin kosteusvoiteissa se on helppo ja hyvin toimiva raaka-aine. Sille on muitakin funktioita kuin pelkkä kosteuttajana toimiminen, mutta nyt haluan sanoa pari sanaa nimenomaan sen kosteuttajana toimimisesta, sillä sellaisena kuluttaja sen yleensä tietää.

"Aah, shampoossani ja hoitoaineessani on glyserolia! Mahtavaa, ne kosteuttavat siis hiuksiani! Ja suihkugeelissänikin on sitä vielä! Voi kuinka mukavaa tällaiselle kuivaihoiselle!" ajatteli entinen Virve ja näin uskon ajattelevan varmasti monen muunkin. Mutta tiedättekö mitä? Veden kanssa niin mielellään sitoutuva glyseroli on vesiliukoinen aine. Ja tiedättekö mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa? Se peseytyy hiuksista ja iholta pois suihkussa ihoa ja hiuksia huuhtoessa. Ei se jää hiuksiin tai iholle. Se lavuaarista alas valunut hoitoaine ei siis todellakaan kosteuttanut hiuksia puhtaasti glyserolin voimalla eikä glyserolia sisältänyt suihkugeelikään tainnut jättää iholle kosteutta itseensä sitovaa glyserolikalvoa.

Miksi sitä sitten on laitettu sinne purkkiin? Siksikö, että se on halpa aine ja ihmiset tunnistavat sen ja ajattelevat, että aah, tämäpä kosteuttaa, ostan tätä? Onko se muka pelkkä ovela markkinointikikka? No ei todellakaan. Sillä on kyllä funkito.

Sen funktiona on yhä edelleen sitoa kosteutta. Nimittäin itse tuotteen kosteutta. Shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli kun ovat suureksi osaksi kuitenkin tehty vedestä ja mitä vedelle tapahtuu ajan kuluessa? Se haihtuu. Ja eihän se sovi, että tuote, jonka pitäisi olla käyttökelpoinen vielä pari vuotta pakkaushihnalta pääsyn jälkeen olisi haihduttanut kaiken vetensä ja jättänyt jälkeensä vain muita ainesosia. Sitä siis edelleen todellakin tarvitaan sitomassa kosteutta, mutta tällä kertaa itse tuotteen kosteutta ja tarve tulee nimenomaan tuotteen koostumuksen säilymisen puolelta.

Onko glyseroli sitten ihon tai hiusten kosteuttajana ihan turha ainesosa? No ei todellakaan, päin vastoin. Jos tuote jätetään iholle tai hiuksiin, pääsee se suorittamaan missiotaan kosteutta sitovana superaineena ja siitä todellakin on hyötyä. Mutta poispestävissä tuotteissa siitä ei ole ihon tai hiusten kosteutustehon puolesta hyötyä.

Tiesittekö te tämän? (Ja jos tiesitte, niin olisitte kyllä saaneet kertoa minullekin!)