Välikevennys: "Mitä helvettiä se edes oikein sanoi?!"

Teen luennoilla ollessani paljon muistiinpanoja. Avaan jokaisen luennon materiaalien esityksen iPadilleni ja teen merkintäni suoraan presentaatioon. Näin minun ei koskaan tarvitse etsiä erillisiä lippusia ja lappusia tentteihin lukiessani, vaan kaikkia haluamani tieto on heti presentaatioiden yhteydessä.

Koska prensentaatiot ja luennot ovat englanniksi, täytyy aivojeni aina yrittää päättää, millä kielellä muistiinpanoni kirjoitan. Usein on helppoa vaan kunnella suoraan opettajaa kirjoittaa äkkiä ylös sanasta sanaan, mitä hän on juuri sanonut.

Joskus minulla on kuitenkin pieniä ymmärrysvaikeuksia, joten minun on lisättävä teksteihin nopeita sanakirjasta katsottuja suomennuksia.

Välillä taas on selkeintä miettiä kokonaisuus omassa päässä suomeksi ja kirjoittaa se ylös ihan vaan omin sanoin.

Joskus hommaa yrittää kirjoittaa suomeksi tai englanniksi, mutta kesken kaiken unohtaa jonkun sanan ja homma pitäisi olla jo kirjoitettuna, kun opettaja paahtaa jo seuraavassa aiheessa. Tällöin syntyy mielenkiintoisia muistiinpanoja, joissa yhdistyy useampi kieli ja kirjaimiakin puuttuu välillä..

Joskus ne yksittäiset sanat eivät nimittäin vaan millään käänny päässä juuri sillä sekunnilla, kun niitä kaipaisi ja sitten ollaankin jo seuraavassa aiheessa.

Ja sitten seuraa niitä turhautumisen hetkiä, jotka näkyvät myös muistiinpanoissa. Joskus ei vaan ymmärrä ja muistiinpanoihinkin lähtee tajunnanvirtana näpyteltynä viesti siitä, ettei minulla ole ollut hajuakaan sillä hetkellä, mikä joku opettajan käyttämä sana itseasiassa on edes ollut.

Joskus kirjaan itselleni ihan rehellisen viestin, ettei minulla ollut pienintäkään ymmärrystä siitä, mistä opettajamme on juuri puhunut.

Joskus muistiinpanoista suorastaan näkyy, kuinka paljon ymmärtämättömyys ja tunnin nopeatempoinen tahti turhauttavat. En edes ehdi tarkistaa jokaista sanaa tai jokaista konseptia, kun homma on jo käsitelty loppuun. En minä tiedä, olisiko minulla ollut lisää kysyttävää, en edes nimittäin tiedä, mistä puhuimme!

Joskus ihan suoraan sanottuna korpeaa aivan hemmetisti. En ehtinyt kirjoittaa sanoja oikein, en ehtinyt tarkistaa, miten joku ainesosa kirjoitetaan ja muistiinpanoista ihan yleensäkin paistoi läpi ihan suunnattoman suuri turhautuneisuus ja ärsytys, jota niitä kirjoittaessani juuri koin.

Englanniksi opiskelu on siis selvästikin ollut sekä ihanaa että kamalaa ja muistiinpanoja jälkikäteen katsoessa usein jopa nauruhermoja kutkuttavaa.

Minua kiinnostaisikin kovasti tietää teidän muiden englanniksi opiskelevien muistiinpanotavoistanne. Millä kielellä kirjoitatte? Painitteko te samojen juttujen kanssa?