MUIDEN suhde SINUN hiuksiisi

Veikkaan varmasti jokaisen pitkät hiuksensa pätkäisseen kuulleen lausahduksen "Voi ei, miksi sä leikkasit hiukses?" vaikka he ovat itse olleet täydellisen tyytyväisiä lopputulokseen. O-ou, olisiko sittenkin pitänyt jättää leikkaamatta? Oliko tämä nyt sittenkin huono ratkaisu?

Kun minä lähdin viime toukokuussa vaalentamaan hiuksiani, sain myös osakseni näitä mielenkiintoisia reaktioita. Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, olin niin vakavasti päättänyt olla vihdoin pitkien parisuhteideni jälkeen hetken sinkkuna, että päätin jopa, että nyt voisi olla täydellinen hetki lähteä vaalentamaan vuosikymmenen mustaksi värjättyä pitkää tukkaani kohti omaa vaaleaa väriä. Jokainen arvaa varmasti, millaisten ällönoranssien vaiheiden kautta tuo matka käy ja tietää, ettei kukaan ole silloin hehkeimmillään. Eipähän ainakaan todellakaan tarvitsisi pelätä, että vastaan tulisi mitään tilaisuuksia uusiin suhteisiin! (Vaan toisinpa kävi. Pakko olla aitoa, syvällistä rakkautta, siis...) 

Sain kuulla hiuksistani kaikenlaista kommenttia ja lukea ne parhaimmat päivittelyt tietysti ananyymeiltä ihmisiltä internetistä asti. Tukkalookkini oli kuulemma kamalan vanhanaikainen ja näytti siltä museoon siirtyneeltä kaksoisvärjätyltä ylioppilaslakki-tukalta. Miksi en ollut kerralla värjännyt kaikkia hiuksia? (Vastaus: Koska se on niin raju prosessi, etten halunnut kerralla lyhentää kaikkien hiusteni pituutta tiedostaen, että värjäyksen kohteeksi joutuvat hiukset lähentelisivät kunnoltaan lopulta räjähtänyttä purkkapalloa.)

Parhainta komiikkaa syntyi, kun en ollut huomannut hämärässä yöllä erästä  postausta näpytellessäni, että kuvan valotus oli pielessä ja hopeashampoo-postaukseni kuva sai hiukseni tyven näyttämään violetilta vaikkei se sitä todellisuudessa ollut. Järkevimmät ymmärsivät kyseessä olevan valotusvirheen, mutta ne penaalin tylpimmät kynät olivat jo laittaneet aiheelle pystyyn internettiin ihan oman keskusteluketjunsa: Ohhoh, menikö överiksi, bloggaajalla on sininen tukka?! (Ohhoh, menikö sittenkin sitäkin överimmäksi perustaa aiheelle ihan oma keskustelu...)

Ja mikä minä olin muka suosittelemaan yhtään mitään keltaisuutta hiuksista neutraloivia tuotteita, kun tukkanikin kerran näytti tuolta. (Niin, no ehkä siksi todellakin osasin kommentoida niitä, koska tässä päässä niitä todellakin kaivattiin..?)

Ja niin, miten voi olla, että kauneudenhoitoalan ihminen lähtee itse vaalentamaan hiuksiaan eikä tee sitä ammattilaisella? Koska kauneudenhoitoalan ihminen on ihan yhtä spontaani ja malttamaton päähänpistoineen kuin ihan kuka tahansa muukin ihminen ja opiskelijana vieläpä ihan yhtä vähärahainen kuin ihan kuka tahansa muukin opiskelija.

"Tiiätkö, mä alan pikkuhiljaa olla ihan ok ton sun uuden tukan värin kanssa. Aluksi mä en ollut,"totesi työkaverini kerran. Jaa, no hei tosi kiva, että SÄ alat olla ok MUN hiusten kanssa!

"Ei nyt pahalla, mutta se sun vanha hiustenväri oli kyllä paljon parempi. Näytit sillon paremmalta,"totesi miespuolinen työkaverini puolestaan minulle kerran ihan vaan spontaaniksi keskustelunavaukseksi.Jaa, no ei nyt pahalla, mutta sinäkin näytit paremmalta silloin kun olit laihempi ja vähemmän parrakas, mutta en minä nyt sentään mene laukomaan noita ääneen, sehän on ihan oma asiasi...

Olen saanut kuulla monilta hiuksilleen muutoksia tehneitä samoja asioita ja on ihan oikeasti hyvin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon yksittäisen ihmisen hiusmalli- ja väri voivat koskettaakaan lähipiiriä -tai sitten niitä kaukaisempiakin ihmisiä, joilla ei muuten ole mitään asiaa, mutta joilla on kuitenkin pakottavana tarpeena saada kertoa mielipide henkilön hiuksista.

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Tai tunnustaudutteko itse ihmisiksi, jotka laukovat ääneen ne ikävätkin kommentit "ihan vaan siksi, että ovat niin suorapuheisia ja rehellisiä luonteeltaan"?

Mikä on teidän suhteenne muiden hiuksiin?