Tiedättekö, miksi koen kosmetiikkablogin pyörittämisen itselleni niin oikeaksi valinnaksi?
Olen siitä onnekas, että olen tajunnut ryhtyä kirjoittamaan blogia aiheesta, joka on minulle tärkeä kiinnostuksen kohde ja sitä kautta suorastaan rakas harrastus ja jopa ammatti jossain määrin. On helppoa blogata aiheesta, jonka kokee itselleen kiinnostavaksi ja josta tahtoo jatkuvasti kerätä itselleen lisää tietoa.
Moni sanoo, ettei ehdi bloggaamaan niin paljon kuin haluaisi, sillä työ vie heiltä paljon aikaa. Kuinka ihanaa onkaan saada myös työskennellä alalla, joka liittyy suoraan blogiini! Voin mennä töihin, kommunikoida asiakkaiden kanssa, nostella tuotteita hyllyyn ja kokea siinä samalla, että ohhoh, sainpas taas mielessäni kymmenen hyvää aihetta postauksiini ja monen postauksen tekstit ovat jo etukäteen hioutuneet päässäni kokonaisuuksiksi ennen tietokoneen avaamistakaan. Vastaavasti saan myös blogini kautta paljon irti asiakkailleni: vaikka meillä ei ole myynnissä jotain tuotetta tiedän silti, millainen se on ja voin suositella heille vastaavaa.
Kuinka moni saa tehdä kahta työtä yhtäaikaa ja linkittää ne näin vahvasti toisiaan palvelevaksi kokonaisuudeksi?
Monen bloggausaikaa syö työn lisäksi myös opiskeluun kulutettava aika. Sillekin kun pitäisi omistautua. Jälleen kerran mietin, että kuinka moni saa käyttää opiskeluaan näin vahvasti hyväksi blogissaan? Kun opiskelen koulussa mitä tahansa alaani liittyvää, voin jäsennellä saamani tiedon itselleni kirjoittamalla siitä teille postauksen ja välittää samalla mielenkiintoista tietoa myös teillekin oikeastaan itsekin siinä sivussa vain huomaamattani piskellen. Vastaavasti saan blogini kautta ideoita lähteä selvittämään asioita, joista voin sitten taas koulussa kysellä lisää. Nämäkin kaksi osaa kulkevat niin vahvassa symbioosissa etten vaan voisi olla onnekaampi.
Harrastaakin pitäisi sitten. Minä tykkään lukea ja ennenkaikkea tykkään lukea alaani liittyvää kirjallisuutta. Oli sitten kyseessä kemian, lainsäädännön tai alan psykologisen puolen kirjallisuus on siitä hyvin usein aihetta blogipostauksiinkin asti. Harrastan myös blogien lukemista ja voitte vaan arvata, kuinka moni niistä liittyy kosmetiikkaan tai ylipäätään bloggauksen teoriaan...
Ja sitten pitäisi kuulemma ehtiä vielä olla sosiaalinenkin kaiken tuon ohella! Vaan entäpäs jos lähipiiri rakentuu vahvasti alalla jollain lailla työskentelevistä ihmisistä tai muista kosmetiikkabloggaajista, joiden kanssa voi puhua kosmetiikasta mielin määrin, käydä alan tapahtumissa ja tilaisuuksissa sekä vaihtaa erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä? "Ihan mieletön juttu! Vitsit toi on hieno, saanko ottaa kuvan ja blogata tosta?" Kun sosiaaliset suhteetkin täydentävät blogia on varsin helppoa hymyillen sanoa, että sekin osa-alue on hyvin liitetty blogiin.
Voisi siis sanoa, että omasta vapaasta tahdostani elän ja hengitän kosmetiikkateollisuutta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa ja nautin siitä, mitä se elämääni tuo ja mitä saan sitä kautta myös muille antaa.
Yksi asia, jonka kuitenkin pidän siitä melko pyhänä on parisuhde. Minusta on aivan taivaallista, että siinä missä koko muu elämäni pyörii kosmetiikan ympärillä, ei se liity parisuhteeseeni mitenkään. Olen siitä onnekas ihminen, että kumppanini on aina kiinnostunut kuulemaan asioistani ja pohdinnoistani ja kertomaan minulle fiksuja näkemyksiään niitä pyytäessäni, mutta emme missään tapauksessa ole pari, jonka toinen osapuoli joutuisi kuulemaan kaiken kosmetiikastani ja oikolukemaan joka blogipostaukseni ja pohtimaan kaikkia blogiaskeleitani kanssani. Minusta onkin ihanaa, että edes joku osa elämästäni on "kosmetiikkavapaata vyöhykettä".
Parisuhteen toinen osapuoli on lahjakas muusikko ja suhteen alussa halusin käydä keskustelun siitä, haittaako häntä, etten ole milläänlailla musikaalisesti lahjakas ihminen. Siinä missä minun lähipiirini ja elämäni rakentuu kosmetiikasta on se hänelle aina rakentunut musiikista ja hän on tottunut ihmissuihteisiin, joissa toinenkin osapuoli on muusikko ja tietää alasta paljon. Minulle voisi joutua selittämään monia hänelle itsestäänselvyyksiä useasti enkä silti takaisi, että ymmärtäisin niitä vaikka haluaisinkin ymmärtää. Ei minulle ollut itsestäänselvää, miksi jokapäivä täytyisi treenata kuusi tuntia ja miksi välipäivä olisi pahasta jonkun suun lihaksen vuoksi. Keskustelun lopputulos oli, ettei se haitannut. Oli jopa virkistävää, että kotiintullessa elämässä olisi vihdoin muutakin kun musiikki.
Tajusin itse tämän asian hyvin vahvasti tämän syksyn aikana myös omalta puoleltani. Olemme molemmat todella intensiivisesti omistautuneita omille aloillemme ja meillä on hirveä halu menestyä niillä, minkä vuoksi elämämme pyörii niiden ympärillä jatkuvasti niin vahvasti kuin se vain voi pyöriä. Samalla on kuitenkin ihanaa tietää, että vaikka omat asiat kiinnostavatkin sitä toista kovasti, on parisuhde sentään alue, jolla sen oman pienen, mutta itselleen muuten niin suuren maailman voi jättää taakseen hetkeksi ja keskittyä vain olemaan ja nauttimaan niistä yhteisistä jutuista, jotka eivät liity millään lailla musiikkiin tai kosmetiikkaan. Silloin voi harrastaa yhdessä ruuanlaittoa, lenkkeilyä, joogaa tai ihan vaan tyhjänpäiväisten elokuvien tuijottamista.
On kuitenkin ihanaa, että vaikka teemme konkreettisella tasolla aivan eri juttuja, ymmärrämme silti toisiamme. Siinä missä hän esiintyy teen minä myyntityötä. Siinä missä minä opiskelen alaani liittyviä teorioita harjoittelee hän erilaisia tekniikoita. Siinä missä minä kirjoitan blogia tekee hän sovituksia. Molemmilla on kädet täynnä puuhaa oman alansa kanssa, mutta kumpikin kykenee silti täysin ymmärtämään, miksi jokainen osa-alue, jolla toinen käyttää aikaansa on niin tärkeä muiden osa-alueiden kannalta.
On hyvä, että on löytänyt elämässä intohimonsa, mutta on myös tärkeää, että osaa löytää sille pienen vastapainon.
Oletteko te löytäneet intohimonne?