Muistatteko, kun pari viikkoa sitten kerroin, että minulla ja Tukholmalla on edessä suuria suunnitelmia? Tässä olisi nyt niiden suunnitelmien ensimmäinen ja suurin vaihe.
Matkustin uudenvuoden jälkeen Tukholmaan ja minä ja Ruotsalainen haimme heti yhteisen asuntomme avaimet. Kyllä, yhteisen. Meillä on nimittäin nyt yhteinen koti Tukholmassa. Tällainen minä sitten kai olen, ympäri ämpäri onnellisuuden perässä säntäilevä hupakko.
Ja voi pojat, millainen koti se Tukholman kotimme onkaan!
Tukholmasta ei niin vain aina löydä asuntoa ja esimerkiksi vuokra-asunnon hankkiminen vaatisi täällä joko useiden vuosien jonotusta tai sitten epävarmaa alivuokraamista ja asuntoa ostaessakin uusia ja valmistuvia asuntoja voi joutua odottamaan useamman vuoden. Homma on huomattavasti haastavampaa kuin Suomessa, joten se, että olemme saaneet asunnon on itsessäänkin jo melkoinen siunaus.
Tiedättekö sen tunteen, kun on niin onnellinen, että tahtoo vain jakaa sen kaikkien kanssa ja kiljua? Tässä yhteydessä se ei ole halua kerskua tai lällättää, vaan aitoa halua kertoa teille, mikä minut (ja meidät!) tekee onnelliseksi.
Asuntomme on juuri sitä, mitä olen aina halunnut asunnoltani ja onneksi makumme Ruotsalaisen kanssa menee tässäkin asiassa aivan yhteen. Olen nimittäin sitä mieltä, että meillä on ehkä yksi Tukholman cooleimmista asunnoista, ihan vaan asiaa vähättelemättä.
Ai miten niin?
Asunto on tavallaan loft-asunto, joka kylpee valossa.
Sen ylätasanteella on tilaa isolle sängylle ja sängyn yllä on kattoikkuna, josta voi katsella tähtitaivasta toisen kainalossa maatessa ja elämää miettiessä. Ja kaikeksi onneksi ikkuna on vielä sijoitettu niin, ettei siitä paista suora aurinko koskaan tehden elämää tukalan hiostavaksi.
Yläkerrassa on myös pieni huone, jossa voin itse opiskella ja blogata.
Alakerrassa on keittiö, tilava kylpyhuone sekä tilaa ruokapöydälle ja mukavalle olohuonenurkkaukselle. Yhteen osaan huonetta mahtuu myös Ruotsalaisen studioboksi, joka on hänelle välttämätön väline kotona treenailun vuoksi.
Asunnossa on myös mm. iso walk-in closet josta saa halutessaan tehtyä myös yhden uuden huoneenkin pienellä remontilla.
Meille on myös kerrottu monista muista mahdollisuuksista, joita asuntoon on mahdollista rakennuttaa ja jotka tekevät asunnosta entistä vahvemmin sellaisen, ettemme suostu muuttamaan täältä pois ikuisuuksiin. Miten olisi esimerkiksi yksityinen parikymmentäneliöinen kattoterassi? Se on kyllä olemassa, mutta sinne ei vaan ole vielä rakennettu huoneistostamme ovea, mutta sen saa kyllä rakennuttaa ja ottaa käyttöönsä. Oho!
Ymmärrätte nyt varmasti, miksi muuttoni pois Lontoosta kyllä suretti, mutta miksi silti koin, että elämälläni olisi tarjota minulle vielä jotain paljon suurempaa ja upeampaa ja vieläpä jaettuna sellaisen ihmisen kanssa, joka sai kaiken tuntumaan vielä kaksin verroin täydellisemmältä?
Muutaman asunnolla vietetyn päivän jälkeen Ruotsalainen kysyi minulta, tuntuiko asunto minusta kodilta, vaikkei meillä vielä ollutkaan huonekaluja, nukuimme ilmalla täytettävän patjan päällä ja olin tullut tänne mukanani vain matkalaukullinen tavaroita. Tajusin asiaa miettiessäni, että olen viime vuosina muuttanut niin monta kertaa ja luopunut niin monesti huonekaluistani ja tavaroistani, etteivät tavarat ole enää nykyään millään muotoa niitä asioita, jotka tekisivät paikasta minulle kodin.
Kaunis sisustus ja omat tavarat ovat toki mukava asia, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on koti todellakin minulle siellä, missä sydän on ja eräs ihminen on tainnut saada sydämeni pomppaamaan Lontoosta Tukholmaan...
Tukholma kiittää ja kuittaa. Katsotaan, maltanko enää palatakaan Suomeen opiskelija-asuntooni, jonka siis ehdottomasti kuitenkin pidän vielä itselläni. Opiskeluita on kuitenkin vielä pari vuotta jäljellä ja onpa niidenkin tiimoilta tulossa kivoja juttuja, joten eiköhän malttia Suomessakin oloon riitä!