Sen oikean itseruskettavan tuotteen valinta voi olla välillä todella hankalaa. Eikö olisikin mukavaa siis kuulla niitä pieniä seikkoja, jotka tekevät erityyppisistä itseruskettavista tuotteista erilailla hyviä? Tai ihan vaan saada selityksiä sille, miksi itseruskettavat haisevat tai värjäävät vaatteita ja lakanoita?
Tänään on luvassa vastauksia noihin pohdintoihin.
Yksi kysymys, johon moni miettii vastausta on se, että onko tuotteen koostumuksella väliä. Kannattaako valita ohut emulsio vai paksumpi voide?
Ohut emulsio levittyy iholle paksumpaa voidemaista helpommin ja tulee usein pakkauksestakin ulos paremmin. Se voi siis olla kätevämpi käyttää ja se imeytyy usein iholle paremmin tuntuen iholla miellyttävämmältä.
Voiteenhan voi pakata kuitenkin purkkiin, josta sitä on helppoa kaapaista? Itseasiassa tuotteen koostumus ja sen vaikuttava tehoaine pysyvät paremmin suojattuna, mikäli tuote on pakattu pulloon tai tuubiin, jossa se on tavallaan suojassa ympäristöltä.
No miksi kukaan sitten enää valitsisi juoksevamman emulsion sijaan voiteen?
Voidekoostumuksilla rusketuksesta voidaan saada intensiivisempi, sillä tuote levittyy iholle paksumpana kerroksena, jolloin myös lopputulos voi olla lähempänä sitä, mitä käyttäjä tuotteelta toivoo.
On kuitenkin huomattu, että mikäli tuotteessa käytetään liuottimena aineososaa nimeltä Dimethyl Isosorbide (eli tuttavammlisemmin DMI), voidaan aineiden imeytymistä iholle parantaa. Itseruskettavien kanssa tuon ainesosan lisääminen tuotteeseen on erityisen hyödyllistä sen saadessa aikaan vaikuttavan aineen (DHA) paremman imeytymisen ihon pintakerrokseen, mikä tekee sävystä intensiivisemmän sekä kykenee myös parantamaan tuotteen levittyvyyttä iholle saaden tuotteiden aikaansaamasta sävystä tasaisemman.
Myös ne monien kammoksuvat silikonit tuovat tuotteen koostumuselle paljon apua, sillä niiden avulla tuotteessa käytetyt öljymäiset ainesosat voivat levittyä paremmin ja tuote saa iholla aikaan tasaisemman lopputuloksen.
Itseruskettavia voi olla tarjolla myös geeleinä.
Kirkkaiden geelien valmistaminen on kuitenkin haastavaa, sillä monet kirkkaiden geelimäisten tuotteiden koostumuksen säätelyyn käytettävät sakeuttamisaineet (eli ne aineet, jotka tekevät tuotteesta jähmeämpiä sekä helpottavat tuotteen levittämistä ja estävät tuotteen valumista) eivät sovi yhteen itserusketuksen aikaan saavan DHA:n kanssa.
Entäpä voisiko joku tehdä itseruskettavan puuterin? Sehän olisi aivan suunnattoman kätevä tuote!
Ei käsittääkseni ainakaan nykytietämyksellä, sillä ihon pintakerroksessa ei kuulemma ole tarpeeksi kosteutta, jotta itseruskettava reaktio voisi syntyä ja sitä varten tuotteen koostumuksessa on oltava myös kosteuttavia aineita (esimerkiksi sorbitolia tai propyleeniglykolia).
Entäs sitten se kaikkein polttavin kysymys: Miksi itseruskettavat haisevat aina?
Kuten aiemmassa Inside the Industry -sarjan DHA-postauksessa kerroin, perustuu itseruskettavan aineen reaktio siihen, kuinka tuo itseruskettava aine (joka on itseasiassa sokeri) reagoi ihon proteiinien kanssa. Tässä yhteydessä tapahtuva reaktio tunnetaan Maillard-reaktiona. Tämä reaktio saa aikaan itseruskettaville tyypillisen tuoksun, jota englanniksi kuvaillaan mielestäni osuvasti bisquit smelliksi, eli keksin hajuksi. Ongelmana on kuitenkin, ettei tuon itserusketusreaktion tapahtuminen kuitenkaan todellisuudessa haise kokoajan samalta, vaan itseasiassa prosessin eri vaiheissa syntyy erilaisia hajuja, minkä vuoksi on todella haastavaa löytää keino naamioida nuo kaikissa eri vaiheissa esiintulevat hajuvivahteet. Ongelmana on myös, että monet hajusteina käytetyt aineet voivat jopa heikentää DHA:ta. Koska itseruskettavat ovat niin vahvassa suosiossa oleva tuoteryhmä uskon, että hajun peittämiseksi on yritetty keksiä vaikka millaisia keinoja.
Miksi itseruskettava sitten värjää joskus vaaleita lakanoita ja vaatteita, muttei kuitenkaan aina?
Tämäkin johtuu siitä, että itseruskettavan aikaansaama reaktio perustuu DHA:n ja ihon proteiinien väliseen reagointiin. Vaikkei kankaissa itsessään olisikaan proteiinia, irtoaa iholta jatkuvasti proteiinia sisältäviä ihosoluja, jotka tarttuvat vaatteisiin ja lakanoihin ja jotka sitten taas värjäytyvät. Vaaleissa kankaissa efekti näkyy tietysti tummia paremmin. Maalaisjärjellä voisikin siis järkeillä, että mitä paremmin iho on ennen itseruskettavan käyttöä kuorittu ja mitä puhtaammat vaaleat lakanat sängyssä on, sitä vähemmän ne silmin nähden todennäköisesti värjäytyvät niissä yön yli pyörineen henkilön itseruskettavan käytön aikana. (Olettaen, ettei itseruskettavan koostumuksessa ole mukana sitä tai ihoa välittömästi värjääviä väripigmenttejä.)
No entäpä onko okei säilyttää itseruskettavaa kylppärin kaapissa?
DHA on herkkä aine ilman lämpötiloille, eli jos suomalainen tahtoisi ottaa itseruskettavaa mukaan pitkälle reissulle tropiikkiin kannattaa muistaa, että tuotteen DHA voi heikentyä jopa 40 prosenttia jouduttuaan olemaan kolme kuukautta yli 40 asteen lämpötilassa. Kannattaa huomioida, että aina kyseessä ei tarvitse edes olla reissun tropiikkiin, sillä moni saattaa sälilyttää itseruskettavaansa muutenkin esimerkiksi kylpyhuoneessa, jossa lämpötila saattaa usein olla huomattavasti muun asunnon lämpötilaa korkeampi. Siksi itseruskettavaa kannattaa mieluiten säilyttää tasaisesti huoneenlämmössä.
Entäpä miksi sama tuote sai kaverin ihon näyttämään upean ruskealta, mutta omalla iholla sävy onkin enemmän oranssi?
Yleensä ihmiset, joiden ihonsävy on valmiiksi hieman vaaleaa tummempi tai keskitumma saavat itseruskettavilla tuotteilla aikaan tyydyttävämmän lopputuloksen kuin ihan vaaleaihoiset tai tummaihoiset. Myös ne, joiden ihon pohjasävy on enemmän kultainen saavat yleensä aikaan paremman lopputuloksen kuin ne, joiden iho on pohjasävyltään enemmän roosa, harmahtava tai oliivin sävyinen.
Yksi paljon mietintää aikaansaanut kysymys on, onko ihon jatkuva värjääminen itseruskettavilla tuotteilla turvallista.
Nykytietämyksen mukaan on. Kuten jo aiemmin kerroin, on itseruskettava aine itseasiassa sokeri ja jopa sen suurehkoina määrinä sisäisesti nautittavat pitoisuudet todettiin aikoinaan ihmiselle täysin turvallisiksi (siinä aiemmassa DHA:han liittyvässä Inside the Indistry -postauksessa esitetyssä kokeessakin). Itseruskettavan aineen reaktio perustuu nimenomaan ihon pinnan parissa päivässä iholta muutenkin poisputoilevien kuolleiden ihosolujen värjäytymisreaktioon, eli tuon reaktion puitteissa iholla ei mennä yhtään sen syvemmälle.
Moni on myös pohtinyt, että jos rusketus itsessään suojaa ihoa auringolta hieman, niin suojaako sitten myös itseruskettavalla aikaansaatu lopputulos?
Ei suojaa. DHA:n on todettu suojaavan ihoa hyvin kevyesti ollessaan iholla läsnä, eli jos olet levittänyt ihollesi aurinkoon mennessäsi itseruskettavaa, saattaa tuo DHA itsessään auttaa suojaamaan auringolta hetken, mutta tässä yhteydessä puhutaan niin matalasta suojakertoimesta, ettei siitä ole iholle liiemmin apua. Itseruskettavilla aikaansaatu lopputulos ei puolestaan suojaa ihoa mitenkään.
Toivottavasti tässä tuli vastauksia tai jopa täysin uutta tietoakin itseruskettavia pohtineille!
Tiedot pohjautuvat syksyn vaihto-oppilasaikanani tekemiini muistiinpanoihin.