Tänään mennään jälleen Inside the Industry -postaussarjan maailmaan ja huomataan, kuinka moni asia linkittyy yhteen ja miten haastavaa niinkin yksinkertaiselta vaikuttavan asian kuin kosmetiikkatuotteen pakkauksen valinta voikaan loppujen lopuksi olla.
En ollut koskaan ennen pakkausteknologian opintojani oikeastaan sen suuremmin käyttänyt aikaani miettiäkseni, miksi mikäkin kosmetiikkatuote oli pakattu juuri niinkuin se oli pakattu. Olin mielessäni lähinnä miettinyt pikaisesti pakkausvalinnan johtuvan brändäyksestä, tuotteen käytöstä ja yleisistä tavoista. Maailmani oli siis tuon pohdinnan suhteen ollut melko suppea ennen kuin tajusin, mitä kaikkia moninaisia asioita kosmetiikkatuotteen pakkausta valitessa olikaan otettava huomioon.
Otetaan esimerkiksi vaikka, että kosmetiikkatuotteita myyvä firma tahtoisi päättää vartalovoiteelleen tuotepakkauksen. Laita muovituubiin ja paina siihen tekstit ja that's it, eikö vaan? Muovituubeissahan ne usein ovat ja niitä on helppoa käyttää, joten antaa mennä vaan. Niin minä ainakin ajattelin ennen asiaa sen kummemmin miettimättä.
Kun hommaa lähtee laittamaan liikkeelle, täytyy pohdinta ensin aloittaa siitä, että miettii valmiin pakkauksen täyttävän ne kaikki pakkaukselle tarkoitetut funktiot (kurkkaa tämä Inside the Industry -postaus): Se täytyy suojata tuotetta, säilöä se, pitää tuotteen mahdolliset osat kasassa, tehdä tuotteesta tunnistettava, saada sen käytöstä käytännöllistä ja houkutella vielä ihmisiä ostamaankin se.
Sitten täytyy miettiä, että miltä kaikelta pakkauksen täytyy oikeastaan suojata (kurkkaa tämä Inside the Industry -postaus). Millaisiin olosuhteisiin tuote joutuu elinaikanaan eli kun sitä kuljetetaan, varastoidaan, myydään ja käytetään? Kuinka pakkauksen täytyy suojata tuotetta kuljetuksen ja varastoinnin tärähdyksiltä, värinältä, pieneltä puristukselta sekä elinkaaren aikana kohdatuilta vaihtelevilta lämpötiloilta ja ilmankosteudelta, valolta, lialta, pölyltä, tuholaisilta sekä lopuksi vielä ihmisiltä niin, ettei sitä kaupassa availla tuotetta haittaavalla tavalla tai ettei sitä kopioida.
Kun nuo asiat on käsitellyt, alkaa sitten todellinen pohdinta.
Millä budjetilla liikutaan?
Brändi on yleistasoltaan keskihintaista hieman hintavampi, eli pakkaus saisi ehkä olla hieman tavallista perusniveaa fiinimpi. Miten olisi kaunis lasipullo? Lasi voi kuitenkin tulla yllättävän hintavaksi, sillä se painaa muovia enemmän ja siksi sen kuljetuskustannuksetkin tulevat kevyttä muovia kalliimmiksi. Muovi antaa kuitenkin myös enemmän muotoilumahdollisuuksia kuin lasi ja mikäli kyseessä ei ole ihan suunnattomissa määrin myytävä tuote, voi olla, että persoonallisemman lasipullon valmistus voisi tulla melkoisen hintavaksi (kurkkaa tämä aiempi Inside the Industry -postaus). Olisiko se muovi sittenkin yhä paras vaihtoehto?
Kuka tuotetta käyttää, miten ja missä? Ja minkä kokoinen pakkauksesta tehdään?
Halutaanko tuotteesta kätevästi pöydällä seisova pumppupullollinen tai tavallisella läppäkorkilla varustettu vartalovoide vai tuubista ulospuristettava tuote? Kaikki nämä syntyvät muovista, mutta muovilaatujakin on erilaisia. Ehkä ihminen, joka tahtoo sijoittaa keskimääräistä enemmän vartalovoiteeseensa tahtoisi sen olevan ulkoisesti myös jotenkin tavallista markettituubia ylellisempi? Vai onko tuotteen koostumus sen verran jämäkkää, että se oikeastaan vaatii avoimen purkin, josta sitä kaavitaan sormin ulos? Ja koska kyseessä on vartalovoide, voisi se ehkä olla sellainen keskikokoinen 200 millin pakkaus?
Entäpä onko riskinä, että tuote hajoaa helposti jossakin yhteydessä tai jollakin tavalla?
Moni käyttää vartalovoidetta suihkun jälkeen kaakeloidussa kylpyhuoneessa ja on yleinen ajatus, että lasipakkaukset voivat näissä olosuhteissa olla melkoisen riskialttiita tuotteita rasvaisista käsistä tai kosteilta kylppärintasoilta lipeämisensä vuoksi. Muovi taitaakin siis tosiaan olla edelleen se turvallisin vaihtoehto. Toisaalta taas läppäkorkkia valitessa täytyy muistaa huomioida, että korkki kestää useita kymmeniä avaamisia ja sulkemisia haurastumatta. Itse pakkaus voisi ehkä kuitenkin edelleen olla jotain muuta kuin pehmeää muovituubia ylellisempi?
Entäs sitten se itse tuotteen koostumus?
Onko tuotteessa joku ainesosa, joka on vaikkapa erityisen herkkä valolle tai saattaa helposti reagoida muovin kanssa? Mitäs jos muovin ja tuotteen yhdistelmä saa joko tuotteen itsensä tärkeitä aineita imeytymään muoviin heikentäen sitten tuotteen stabiiliutta (katso tämä Inside the Industry postaus) tai tuote itsessään heikentää muovin laatua haurastuttaen pakkausta? Onko tuote sittenkin sellainen, että se on pakattava reagoimattomaan lasipulloon, joka on väriltään tuotteen ainesosia UV-valoltakin tehokkaasti suojaava (katso tämä Inside the Industry postaus)? Mitä täytyy priorisoida? Tuotteen koostumuksen säilymistä hyvänä mahdollisimman pitkään vai sitä, että pakkaus on mahdollisimman turvallinen kuluttajalle ja halpa kuljettaa ja säilyttää?
Onko pakkaus sellainen, että se on helppoa täyttää ja kuljettaa?
Pysyykö pakkaus pystyssä tuotantolinjastossa helposti ja onko samanlaisia pakkauksia helppoa pakata yhteen kuljetusta ja säilytystä varten? Pysyisikö lasipullo jämäkämmin pystyssä kuin muovinen, mutta täytyisikö lasia sitten suojata kuljetuksessa enemmän, jolloin se tulisi kalliimmaksi?
Niin, tuotteen täytyy kuitenkin pysyä mahdollisimman pitkään käytettävänäkin. Mikä on se aika, jonka pakkauksen on tuotetta suojattava?
Työkaverini kertoi minulle erään tunnetun kosmetiikkamerkin muovipurkkiin pakatusta ja täysin korkkaamattomasta noin kymmenen vuotta vanhasta kasvovoiteesta, jonka hän löysi kotoaan ja avasi uteliaisuuttaan. Muovikannen alla ja oli sinettinä ohut alumiinikalvo ja kun hän veti sen syrjään oli yllätys suuri: purkin pohjalla oli reilu herneen kokoinen nokare "jotain". Muovilaadut päästävät jossain määrin läpi kosteutta ja kaasuja, joten vaikka tuote säilyy tiiviisti esimerkiksi sen oletetun nelivuotisen elinkaarensa ajan ei se enää sen jälkeen välttämättä ole niin hyvässä kunnossa kuin kuluttaja voisi luulla miettiessään, että pakkaushan on ollut kokoajan täysin avaamaton. Eri muovilaadut läpäisevät kosteutta ja kaasuja eri tavalla ja erot voivat olla suuria ja yllättäviäkin välillä.
Entäpä onko tuotteessa tuoksua?
Tarvitseeko pitää huolta siitä, ettei tuoksu haihdu tuotteesta? Voiko joku sen tuoksuainesosa olla yllättävän reagoiva pakkausmateriaalien kanssa tai onko muuten vaan pelkona, että jos pakkaus ei ole tarpeeksi ilmatiivis, haihtuu tuoksu liikaa? Kunnollisella kannella varustettu lasipurkki voi pitää ylellisen tuoksun sisällään huomattavasti muovipulloa paremmin, mutta mitäs tällä kertaa priorisoidaan?
Kuinka tällaiset tuotteet perinteisesti on pakattu?
Onko tuotteen pakkausmuoto se, joka auttaa kuluttajia tunnistamaan sen tutuksi ja tietyntyyppiseksi tuotteeksi vai kannattaako olla täysin omaperäinen? Nyt on trendikästä pakata tuotteita kevyisiin muovipussukoihin, joissa kerrostetut muovilaadut saavat lopputuloksen pysymään hyvänä pitkään, mutta vaikka se olisi kevyttä ja suojaisi tuotetta, niin olisiko se hyvä vaihtoehto tässä tapauksessa? Uusi tietyntyyppinen pakkausmuoto voisi olla tuotteen säilyvyyden ja näkyvyyden kannalta loistava, mutta löytäisivätkö kaikki tuotteen sitten kuitenkaan niin helposti hyllyltä? Pakkauksen täytyisi kuitenkin kyetä myymään itsensä ilman myyjääkin.
Entäpä tuotteen itsensä ulkonäkö?
Näyttääkö vartalovoide itsessään niin houkuttelevalta, että pakkauksen tahtoo näyttävän tuotteen koostumustakin? Onko vartalovoide niin herkullisen vaaleanpunertavan vaahtomainen, että se suorastaan vaatii tulla näkyväksi läpinäkyvällä pakkauksellaan? Vai onko sittenkin niin, että itseasiassa tuotteessa käytetyt raaka-aineet ovat värjänneet sen samean kellertäväksi, mikä ei sinäänsä haittaa, mutta minkä tahtoisi ehkä kätkeä pakkauksen alle piiloon?
Kuinka tuotteeseen saa etiketit?
Kaikkiin muovilaatuihin ei esimerkiksi voi noin vaan painattaa tekstiä ilman erillistä pinnan käsittelyä ja jotkut pakkausmateriaalit eivät välttämättä anna tarrojen noin vaan pysyä pinnassaan kiinni. Täytyykö huomioida jotenkin, että tuotetta saatetaan säilyttää paljon kosteassa kylpyhuoneessa, mikä sekin saattaa tehdä hallaa joillekin etiketeille?
Entäpä kulkeeko kaikki lopulta käsi kädessä brändin kanssa?
Onko valittu pakkausmuoto värinsä, muotonsa ja muun ideansa puolesta brändin näköinen ja oloinen ja sen imagoa tukeva, vai näyttääkö se nyt yhtäkkiä täysin eksyneeltä lampaalta muiden merkin tuotteiden joukossa seisoessaan ihan vaan siksi, että se on yritetty pakata parhaansa mukaan tuotteelle itselleen etua tekevin materiaalein? Missäs nyt tehdään kompromissi?
Ja entäs sitten se kierrätys ja ekologisuus?
Tuntuuko vaikkapa pahalta ajatukselta, että öljyä käytetään muovituubien valmisuksessa raaka-aineena, mutta mitäs sitten, kun ne ovat kevyempiä kuljettaa ja vievät sitten puolestaan kuljetuksessa vähemmän öljyä kuin painavammat lasipullot? Ja onko materiaali helppoa kierrättää? Olisi mukavaa laittaa muovituubiin paperitarra, mutta kun koko pakkaus on tehty samasta materiaalista, on se helpompi kierrättää ja prosessi tulee edullisemmaksi kun pakkausmateriaaleja ei tarvitse erotella.
Onko vähemmän pakkausmateriaalia aina parempi? Mitäs jos sen vuoksi useampi tuote menee pilalle ennenaikaisesti ja näin syntyy vielä enemmän turhaa jätettä? Ja hei, mehän halutaan käyttöikänsä lopulla itsestään hajoavia pakkauksia! Nämä suunnitellaan hajoamaan tietyn ajan kuluessa, mutta mitäs jos se hajoava pakkaus onkin vielä silloin kuluttajan käytössä tai jopa kaupan hyllyssä ja alkaa lahoamaan sinne? Ei sillä ole aivoja, ei se tiedä, ettei se saisikaan vielä alkaa hajoamaan.
Pakkauksien valinta ei todellakaan ole niin helppoa kuin mitä itse kuvittelin aluksi, sillä valinta on täynnä kompromisseja. Yhtä oikeaa vaihtoehtoa on harvemmin olemassa ja on enemmän eri tavalla oikeita vaihtoehtoja kuin voisi kuvitellakaan. Samalla tavalla mahdollisuus astua harhaan on yllättävän suuri, mikäli kaikkia vaihtoehtoja ei käy mielessään tarkasti läpi.
Nyt sitä vasta oikeastaan ymmärtää, kuinka vaikeaa voi olla päättää pakkaus erityisen hyväntuoksuiselle 30 euroa maksavalle vartalovoiteelle!
Onko teillä tuotteita, joiden kohdalla mietitte, että miksi ihmeessä tämä on pakattu näin eikä noin?