Puhun blogissani usein kosmetiikan lainsäädännöstä, mutta käsi ylös, kuka on oikeasti lukenut ihan sitä virallista dokumenttia ikinä? Tai ihan rehellisesti: Kuka edes tietää, mistä sen voi löytää?
Veikkaan, että tässä vaiheessa ylös nousee melko vähän käsiä. Harva nimittäin ihan oikeasti tietää, mistä EU:n kosmetiikkalainsäädännön saa käsiinsä. Ja vaikka joku tietäisikin, sitä harvempi jaksaa sitä lukea.
Anteeksi kärjistetty esimerkkini, mutta tämähän on vähän kuin uskottelisi lukutaidottomalle uskovaiselle, että uskonnon pyhässä kirjassa lukee sitä ja tätä ja hänen täytyisi vaan sokeasti luottaa siihen, sillä hän ei voi tarkistaa asiaa. Hänelle voitaisiin väittää mitä tahansa ja hän vain uskoisi osaamatta selvittää, pitääkö asia paikkaansa. Mistä tekään täällä tiedätte, mitä puuta heinää minä teille täällä syötän naureskellen sitten salaa, että taas ne pöhköt uskoivat.
Minä en tahdo, että te olette lukutaidottomia ja uskotte sokeasti vaan sitä, mitä muut tai minä teille sanomme. Minä haluan, että te tiedätte itsekin, mistä saatte tietoa halutessanne käsiinne ja miten sitä tietoa luetaan. Tänään otetaan siis käsittelyyn kosmetiikkalainsäädäntö ja käydään erittäin tiivistetysti (mutta silti piiitkästi) läpi mistä se löytyy ja mitä se pitää sisällään.
Kosmetiikkaa koskee tosiaan EU:ssa nykyään yhteinen laki, joka on voimassa jokaisessa EU:n jäsenmaassa. Vuoteen 2009 asti kosmetiikkaa säädeltiin direktiivillä ja direktiivihän eroaa laista siten, että jokainen Euroopan Union maa saa soveltaa sen antamat säädökset oman maansa olemassaolevan lainsäädännön mukaan. Vaikka suunta on sama, jätti tämä tilaa pienelle sooloilulle, joka vaikeutti mm. yleistä tavaran liikkuvuutta EU:n alueella. Niinpä hommalle laitettiin stoppi ja vanha EU:n kosmetiikkadirektiivi korvattiin sitä mukailleella ja siihen lisäyksiä tuoneella lainsäädännöllä.
Vuodesta 2009 asti voimassa on siis ollut EU:n kosmetiikka-asetus 1223/2009, joka tuli voimaan täydessä muodossaan heinäkuussa 2013 ja johon pääsee käsiksi täältä.
"Äääh, minä en ala tavaamaan mitään sataaviittäkymmentä sivua läpi!" huutaa suurin osa tuon tiedoston avatessaan ja luovuttaa samantien. Älkää hätäilkö, hiljaa hyvä tulee! Ei sitä kaikkea tarvitse lukea. Antakaa kun kerron, mitä sieltä voi lukea.
Ensinnäkin lainsäädäntö koostuu kymmenestä luvusta, jotka sisältävät yhteensä neljäkymmentä artiklaa. Tämän lisäksi lainsäädännön lopussa on kymmenen liitettä, joihin artikloissa viitataan.
Harvan oletetaan osaavan koko kosmetiikkalainsäädäntöä ulkoa eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä. Tärkeintä on tietää, mistä tiedon tarvittaessa löytää silloin kun sitä tarvitsee.
Kaikenmaailman alkulöpinöiden jälkeen lainsäädännön ensimmäisessä luvussa (alkaen sivulta viisi) määritellään, mihin lainsäädäntöä sovelletaan ja määritellään termit, joita siinä tullaan käyttämään. Jos ei myöhempien kappaleiden tekstiä lukiessa ole varma, mitä eroa on vaikkapa tuotteen markkinoille saattamisella ja asettamisella saataville markkinoille tai tiedä, mitä nanopartikkelit ovat, voi aina palata tähän lukuun ja varmistaa, että puhuu samoista asioista. Näiden määritelmien ansiosta yhteistyö eri EU-maiden välillä on helppoa, sillä jokaisella termillä on tarkka määritelmä eikä mikään ole enää tulkinnan varassa. Koska lainsäädäntö on saatavilla jokaisen jäsenmaan kielellä voidaan vain halutessaan todeta, mitä artiklaa ja mitä sen kohtaa tarkoitetaan.
Toisessa luvussa (sivulta seitsemän alkaen) käydään läpi turvallisuutta, vastuuta ja vapaata liikkuvuutta. Tämä kappale on tärkeä, sillä tämän avulla voi tarkistaa, kenellä on vastuu vaikkapa tuotteesta, joka on valmistettu Kiinassa, mutta jonka yhtiö X on tuonut markkinoille EU:ssa. Tai kenen vastuulla homma on sitten, jos yhtiö X on tuonut tuotteen Kiinasta Ranskaan, mutta yhtiö Y puolestaan toimii sen jakelijana Suomessa.
Luvussa kolme (sivulta yhdeksän alkaen) käydään läpi tuotteen turvallisuuden arviointia. Tässä luvussa puhutaan turvallisuuden arvioinnista (linkki aiempaan aihetta käsitelleeseen Inside the Industry postaukseen postaukseen), tuotetiedoista (linkki PIF:iin) sekä siitä ilmoitusprosessista joka on tehtävä, kun tuotteen tuo EU:ssa myyntiin.
Luvussa neljä (alkaen sivulta 11) käydään puolestaan läpi tiettyjä aineita koskevia rajoituksia. Ihan kaikkea kun ei kosmetiikassa saa käyttää ollenkaan tai joidenkin aineiden käyttöä voivat koskea tarkat rajoitukset.
Luku viisi (alkaen sivulta 13) puolestaan käsittelee kosmetiikan eläinkokeita. Niistä löytyy blogistani aiempi juttu tästä Inside the Industry -sarjan postauksesta.
Luku kuusi (alkaen sivulta 14) määrittelee, millaisia tietoja kuluttajien on tuotteesta saatava. Tässä määritellään mm. tuotteiden pakkausmerkinnät ja puhutaan väittämistä, joita tuotteelle ja sen tehokkuudelle annetaan.
Luku seitsemän (alkaen sivulta 16) määrittelee markkinoiden valvontaa. Siinä määrätään mm., että jos kosmetiikkatuote aiheuttaa vakavia ei-toivottuja vaikutuksia, on niistä ilmoitettava heti viranomaisille.
Luku kahdeksan (alkaen sivulta 17) liittyy aiempien säädösten noudattamatta jättämiseen ja suojauslausekkeeseen.
Luku yhdeksän (alkaen sivulta 18) käsittelee hallinnollista yhteistyötä. Siinä määritellään mm. kuinka vastuullisen tahon on tehtävä tarvittaessa viranomaisten kanssa yhteistyötä mikäli viranomaiset tätä jostain perustellusta syystä vaativat.
Luku kymmenen (sivulta 19 alkaen) kertoo täytäntöönpanotoimenpiteistä ja loppusäännöksistä. Se selventää, että jos vaikkapa jostain kosmetiikan raaka-aineesta saadaan uutta tietoa, voidaan lainsäädännön liitteitä muokata.
Huomasitteko, että itse lakiteksti tosiaan alkoi sivulta viisi ja päättyi sivulle 20? Koko EU:n kosmetiikkalainsäädäntö on siis vain 15 sivua pitkä varsinaisesti.
Ai mitä ne loput jäljellä olevat sivut sitten pitävät sisällään? Niitähän oli vielä noin 130!
Ne ovat ne liitteet. Kun kosmetiikkamaailmassa vaikkapa tapahtuu jotain uutta ja havaitaan, ettei joku ainesosa olekaan niin turvallinen kuin aiemman tietopohjan perusteella voitiin olettaa, voidaan se lisätä kiellettyjen aineiden listalle tai ottaa pois joltakin sallittujen aineiden listalta. Vastaavasti jos puolestaan keksitään joku uusi turvalliseksi todettu väriaine tai aurinkosuoja-aine, voidaan se lisätä liitteisiin. Näin ollen koko lainsäädäntöä ei sentään tarvitse muokata vaan se voi pysyä vuodesta toiseen samana, mutta vain liitteisiin tehdään muutoksia. Kun lainsäädännön on siis kertaalleen edes jollain tasolla sisäistänyt ei voi olettaa, että tietää kaikesta kaiken jatkossakin vaan on myös seurattava, tuleeko liitteissä muutoksia.
Ensimmäinen liite (sivulta 21 alkaen) määrittelee, mitä siinä aiemmassa Inside the Industry -postaussarjassa esillä olleessa turvallisuusselvityksessä on oltava. Mutta nuo kaikki asiathan te jo tiesittekin. Nyt voitte varmistaa, etten huijannut.
Sivulla 24 seuraa pieni johdanto tuleviin liitteisiin. Tällä johdannolla tarkennetaan jälleen, että kaikki ymmärtävät niissä käytetyn terminologian eikä synny väärinkäsityksiä.
Toinen liite(alkaen sivulta 25 sivulle 69) on selkeä: siinä yksinkertaisesti esitetään, mitä aineita kosmetiikkatuotteissa ei ehdottomastikaan saa olla. Siinä mennään mm. antibiooteista rikkihiilen kautta kobolttiin ja efedriiniin, estrogeeniin sekä nikotiiniin luetellen sivutolkulla aineita, joita kosmetiikaksi laskettava tuote ei saa sisältää. Jos se sisältää jotain noista, ei se ole kosmetiikkatuote. Tässä ollaan tarkkoja kuten sivumäärästäkin näkyy.
Kolmas liite (alkaen sivulta 70 sivulle 117) tarjoaa puolestaan listan aineista, joita kosmetiikkatuotteet saavat sisältää, mutta vain määrätyissä rajoissa. Tässä listassa on esitetty kuinka paljon mitäkin rajoitettua ainetta tuote saa sisältää ja mitä varoitustekstejä tuotteessa tulee kuluttajalle olla, mikäli se sisältää näitä aineita. Tässä kohti on tutkittu niitä aiemmassa Inside the Industry -sarjan postauksessa esillä olleita kosmetiikka-aineiden mahdollisia riskejä ja vaaroja ja asetettu rajoitukset, joiden sisällä tuotteen koostumuksen on pysyttävä.
Neljäs liite (alkaen sivulta 118 sivulle 133) määrittelee ne väriaineet, joita kosmetiikkatuotteissa saa käyttää. Ihan mitä tahansa ainetta ei siis saa käyttää väriaineena ja vaikka jotakin ainetta saisikin, voi sille olla määritelty rajoituksena, ettei sitä esimerkiksi saa käyttää kuin valmisteissa, jotka huuhdellaan pois.
Liite viisi (sivulta 134 sivulle 142) määrittelee, mitä aineita kosmetiikassa saa käyttää säilöntäaineina. Kuten ei edellisessäkään kohdassa, ei tässäkään kohdassa saa käyttää ihan mitä tahansa itse keksii, vaan nämä ovat kaikki määriteltyjä juttuja. Tämä liite myös määrittelee, kuinka suuria pitoisuuksia minkäkin tyyppisissä valmisteissa saa käyttää ja esimerkiksi kohdassa 12 luetellaan läjä niitä monien jostain syystä kammoksumia parabeeneja ja kerrotaan, että tuote saa sisältää korkeintaan 0,4% yksittäistä parabeenia tai mikäli näitä tässä kohdassa listattuja parabeeneja on tuotteessa useampia, saa pitoisuus olla yhteensä korkeintaan 0,8% koko tuotteen koostumuksesta.
Liite kuusi (sivut 143-144) kertoo, mitä aineita kosmetiikkatuotteessa saa olla tuomassa suojaa auringolta. Esimerkiksi aiemmassa postauksessa esittelemäni itseruskettavanakin toimiva DHA kykenee tutkimuksien mukaan tuomaan hyvin kevyen suojan auringolta ollessaan läsnä iholla, mutta koska sen kyky suojata ihoa on niin pieni, ei sitä lasketa aurinkosuoja-aineeksi. Koska ainetta ei ole mainittu sallittujen aurinkosuoja-aineiden listalla ei kukaan valmistaja voi markkinoida itseruskettavaa tuotettaan myös auringolta suojaavana tuotteenna mikäli sen teho perustuisi pelkästään DHA:n vaikutukseen -oli tuosta aineesta sitten todistettuja tuloksia tai ei. Tässä liitteessä myös määritellään aineiden enimmäismäärät eli todetaan, ettei tuote esimerkiksi saa sisältää titanium dioxidia enempää kuin 25%.
Liite seitsemän (sivu 145) esittelee kaikki kolme kosmetiikkatuotteiden pakkausmerkinnöissä käyttyä kuvasymbolia. Mitä se kirjan ja sormen kuva tarkoittaa? Täältä voi tarkistaa, jos joku symboli on mietityttänyt. Näihin symboleihin viitattiin varsinaisen lakitekstin kuudennessa luvussa, jossa käydään läpi pakkausmerkintöjä.
Liite kahdeksan (sivu 146) tarjoaa tietoa eläinkokeille kehitetyistä vaihtoehtoisista menetelmistä (mutta näyttää tällä hetkellä melko tyhjältä...).
Liite yhdeksän (sivu 147) listaa kumottuja direktiivejä ja koska tämä käsittelyssä ollut EU:n virallinen kosmetiikka-asetus korvasi aiemman direktiivin, listaa liite kymmenen (sivulla 151) vielä, että mikä kohta korvasi minkäkin kohdan.
Huhhuh, siinäpä vasta olikin selitystä! Kun tämän selvityksen kanssa kuitenkin käy kosmetiikkalainsäädännön läpi tietää sentään jatkossa, mistä tietonsa voi sitten tarvittaessa hakea. Eli laittakaahan tämä postaus vaikka kirjanmerkkeihin sitä hetkeä varten, kun joku kosmetiikan laisäädäntöön liittyvä asia tulevaisuudessa mietityttää!
Kuinka moni on tätä ennen oikeasti koskaan edes vilkaissut tuota virallista EU:n kosmetiikka-asetusta tai tiennyt, mistä sen löytää?