Kehuin teille vähän aikaa sitten Lumenen kivipuuteria ja hajonneen, hyvin lopuillaan olevan kivipuuterirasian innoittamana heräsi mieleeni kysymys, johon toivoisin teiltä vastauksia:
KOSKA PUUTERI ON TEIDÄN MIELESTÄNNE LOPPU?
Minusta on nimittäin valtavan vaikea päätös päättää, että nyt saa riittää ja tämä kuuluukin jo heittää pois. Pidän esimerkiksi viimeiseen asti kiinni tästä hajonneesta Lumenen kivipuuterirasiasta, jonka pannun pohjalla on reunoja vasten vielä selkeästi vaikka kuinka paljon puuteria.
Koska puuteria on enää vain reunoilla, ei sitä tietenkään ole enää kovin optimaalista ottaa puuterivipalla: puuteria ei tartu vippaan tasaisesti eikä jälkikään siten ole kasvoilla enää niin hyvää kuin se voisi olla.
Olen kuitenkin näissä asioissa jostain syystä suunnattoman pihi, vaikka kotona odottaisi muitakin puutereita käyttövuoroaan eikä kyseessä ole edes mikään kallis tapaus. Usein nimittäin jopa murskaan puuteripannun reunoille jääneet rippeet ihan vaan voidakseni hyödyntää nekin ja ollakseni ihan täysin varma, että jokainen irtiotettavissa oleva tuotteen murunen on varmasti käytetty ennen poisheittoa.
Tiedän, että joukossanne on varmasti kanssani samanlaisia. Mutta veikkaan myös, että joukossa on niitä, jotka sanovat, etteivät todellakaan jaksa taistella puuterinjämien kanssa vaan että puuteri lentää vaihtoon viimeistään siinä vaiheessa, kun enää reunoilla on tuotetta sentin tai parinkin levyisesti.
Mihin joukkoon te kuulutte?