Blogiani tarkemmin lukeneet tietävät, kuinka kova hinku minulla on saada tavaroideni määrää vähennettyä. Olen jo vuosien ajan haaveillut yhteen matkalaukkuun mahtuvasta elämästä ja vaikka olenkin myöntänyt sen kohdallani jo mahdottomuudeksi, en vaan voi lakata haaveilemasta tavaroiden vähenemisestä.
Me kaikki tiedämme, että haaveilu on helppoa. Sen kun vaan sulkee silmänsä (jos edes sitäkään) ja miettii, että olisipa joku asia jotenkin toisin. Mutta aina kun tuon asian saavuttamisen eteen pitäisi alkaa tehdä työtä, pyyhkäistään se vaan pois mielestä toteamalla, että pöh, sehän nyt on vain haave ja niin hankalaa toteuttaa. Eihän haaveiden tarvitse olla koskaan todeksi tulevia realistisuudesta nyt puhumattakaan.
Itse aloin jälleen viidennentuhannennen kerran pohtimaan omaa haavettani katsottuani
Yleltä tuleen Tavarataivas-dokumentin. Dokkarin päähenkilö oli suomalainen nuori mies, joka laittoi koko omaisuutensa vuodeksi varastoon tyhjentäen asuntonsa ihan totaalisesti kaikesta. Sääntönä oli, ettei uusia tavaroita osteta ja että joka päivä saisi hakea yhden tavaran takaisin kotiin.
Idea oli mahtava ja dokkari mielenkiintoinen. Inspiroidun itse aina aivan suunnattomasti vastaavista ohjelmista, joten aloin miettiä, pitäisikö itsekin tehdä jotain radikaalia.
En ole ehkä ihan yhtä radikaali persoona kuin dokkarin päähenkilö, mutta joihinkin toimenpiteisiin halusin ryhtyä saadakseni omaa tavarataivastani edes hitusen pienemmäksi. Ja mikä olisikaan parempi hetki sille kuin alkava uusi vuosi.
Mietin, kuinka voisin soveltaa hommaa omaan elämääni.
Blogini nimi ei ole turhaan ”ostolakossa”, sillä vaikka joku aina silloin tällöin jaksaakin heittää siihen liittyviä kommentteja negatiivisessa mielessä, olen itseasiassa melkoinen ostolakkoilija. Okei, tottakai ostan vain hyvin hyvin vähän kosmetiikkaa, koska saan sitä niin paljon ilmaiseksi, mutta koen nuo tuotteet hieman kuin tavaralainana. Kokeilen tuotteita, esittelen ne teille ja kommentoin niitä laittaen suurimman osan tavarasta eteenpäin. Ideana on, että mitä enemmän ja monipuolisemmin muut voivat lukea tuotteista etukäteen, sitä vähemmän turhia hankintoja heidän tulee tehtyä. Ei kyse ole siis vaan siitä, että minä esittelisin saamiani tuotteita vaan myös siitä, että tahtoisin auttaa teitä välttymään turhilta hankinnoilta ja löytämään niitä omia täydellisiä tuotteita. Muita juttuja ostan kuitenkin vain harvoin ja nykyään yleensä vain tarpeeseen. Käytän rahani mielummin elämyksiin kuin tavaroihin.
![]()
Mietin siis tosiaan, kuinka minä voisin vastaavaa haastetta toteuttaa. Pakkaisinko kaikki kosmetiikkani laatikkoon ja ottaisin niitä sieltä vaan yhden tarpeellisen tuotteen päivässä takaisin?
Njääh, typerä ja ketään hyödyttämätön idea. Laatikkoon jäisivät ne muutenkin vähäisellä käytöllä olevat tuotteet, sillä tiedän tasan tarkkaan, mitä ihan oikeasti tarvitsen ja kuinka vähällä kosmetiikalla pärjään, joten homma ei yllättäisi minua mitenkään.
Entäpä voisinko tehdä saman vaatteilla? Äh, ihan yhtä tylsä idea sekin. Ja koko omaisuudellani en hommaan lähtisi, sillä sehän olisi vain toiselta kopioitu idea.
Mietittyäni ideaa hetken päätin, että minun projektini tulevana vuonna olisi hankkiutua joka päivä yhdestä tavarasta eroon. Loppuneita kosmetiikkatuotteita ei laskettaisi tällaisiksi tavaroiksi, mutta kaikki muut tavarat, joista luopuisin laskettaisiin hommaan mukaan.
Yksi tavara päivässä tuntuu vähältä, tavaroitahan olisi helppoa viskoa menemään! Vaan kun ei ole.
Olen muuttanut kerran Suomesta Lontooseen, jolloin hankkiuduin eroon hyvin suuresta osasta tavaroitani. Kun muutin Lontoosta Suomeen, tein jälleen vastaavaa jättäessäni paljon tavaraa tuomatta mukanani. Minulla ei siis lähtökohtaisestikaan ole ihan hirvittämän suurta läjää sekalaisia tavaroita kotonani, joten 365 tavaraa on loppujen lopuksi melkoisen paljon. Ja sitä paitsi vaikka yksi tavara päivässä kuulostaisikin vähäiseltä, niin kuinka moni saa vastaavaa jatkuvasti aikaiseksi?
![]()
Päätin siis, että alkavan vuoden aikana hävittäisin kodistani joka päivä yhden tavaran. Loppuneita kosmetiikkatuotteita ei tosiaan laskettaisi eikä mitään muutakaan jo lähtökohtaisesti roskana vain olevaa (luokkaa tyhjät maitopurkit ja viilikupit), mutta kaikki muu hyväksytään. Tavaroita voi myydä, lahjoittaa eteenpäin tai ihan vaan heittää roskiinkin, mutta joka päivä jostakin on luovuttava, oli se sitten käyttämättä jäävä villapaita tai vähän kokeiltu kosteusvoide. Joka päivä eliminoisin jonkun tavaran soluhuoneestani.
Jotta projekti pysyisi minulle mielekkäänä ja tekin pääsisitte siihen mukaan, ajattelin alkaa tulevaisuudessa liittämään jokaisen päivän postauksen loppuun kuvan tavarasta, josta sinä päivänä olen hankkiutunut eroon. (Vai pitäisikö nämä ”päivän tavara” –postaukset tehdä jotenkin erillisiksi omiksi postauksiksi? Mitä olette mieltä?)
Minulla on muutama tavara jo heti mielessäni, jotka sietävät lähteä eteenpäin, mutta veikkaan, että ensimmäisten viikkojen jälkeen alkaa jo tulla hankalaa.
Ja tähän väliin tahtoisin muuten pyytää jo valmiiksi anteeksi sukulaisiltani ja läheisiltäni, jos satutte lukemaan blogistani jonkun teidän minulle antaman tavaran matkanneen kohti uutta omistajaansa. Toivottavasti etten loukkaannu! Tavaroita onnellisemmaksi minut tekee kuitenkin ilman niitä oleminen. (Ja pliis, älkää vaan antako minulle yhtäkään tavaraa synttärilahjaksi!)
Mitä mieltä olette ideasta? Lähteekö joku peräti mukaan vähennyshaasteeseen?
PS. Hyvää uuttavuotta kaikille lukijoilleni!
