Quantcast
Channel: OSTOLAKOSSA
Viewing all 968 articles
Browse latest View live

Elämäni parhaassa iässä

$
0
0
Olen noin kaksikymmentävuotiaasta asti hokenut, että elämäni tulee olemaan parhaimmillaan 27-vuotiaana.

19-vuotiaana.
 27 on jotenkin aina ollut minulle se parhaan kuuloinen ikä: Tarpeeksi vanha kaikkeen, mutta silti vielä niin nuori. 

20-vuotiaana.
27-vuotias otetaan jo työelämässäkin vakavasti ja hänellä voi olla tarpeeksi kokemusta tiettyjä toimenkuvia silmälläpitäen.

17-vuotiaana.
 27-vuotiasta ei kukaan katso kummeksuen eikä asioita kyseenalaistaen, mikäli tämä tahtoo ottaa asuntolainan, mennä naimisiin tai hankkia lapsen. 

21-vuotiaana.
 Toisaalta 27-vuotialle on edelleen täysin ok vaikka karata vuodeksi Australiaan poimimaan mangoja. 27-vuotiaalle kaikki on ok ja 27 kuulostaa vain niin täydelliseltä.

21-vuotiaana.
Ja tänään minä täytän 27.

23-vuotiaana.
Ja tästä päivästä eteenpäin minä koen elämäni olevan ihan täydellistä. 

23-vuotiaana.
Tai ainakin täydellistä minulle, vaikkei se yhteiskunnan silmissä aina sitä olisikaan.

24-vuotiaana.
En stressaa ikävuosia. 

24-vuotiaana.
 En ymmärrä, miksi joku tahtoo kerta toisensa jälkeen täyttää 25.

24-vuotiaana.
25 oli kyllä ihan hauska ikävuosi ja aivan uskomattoman hieno vuosi elämässäni, mutta en minä herran jestas enää ikinä tahtoisi olla 25!

17-vuotiaana.
Enkä minä koskaan katso valokuviani, että vitsit, näyttäisinpä vielä samalta kuin 23-vuotiaana. En todellakaan! Minä koen tulevani joka vuosi paremmaksi kaikella tapaa.
19-vuotiaana.
Ehkä se on sitä, että osaa vihdoin olla sinut itsensä kanssa ja olla vähemmän kriittinen itseään kohtaan tai ehkä sitä vaan on löytänyt ne itselleen parhaiten sopivat jutut. 

25-vuotiaana.
 Tai ehkä sitä vaan on niin onnellinen, että kaikki tuntuu paremmalta. Enkä toisaalta edes koe näyttäväni yhtään vanhemmalta kuin 25-vuotiaana.

16-vuotiaana.

Minulla on tälle kahdennellekymmenennelleseitsemännelle ikävuodelleni tiedossa paljon kaikkea kivaa ja aion ottaa vuodesta kaiken ilon irti parhaalla mahdollisella tavalla.

16-vuotiaana.

 Olen viimevuosina ostanut itselleni aina syntymäpäivä- ja joululahjaksi jotain erityistä ja ihanaa. 

26-vuotiaana.
Tänä vuonna mietin, mitä erityistä tahtoisin ja myönnän harkinneeni pitkän tovin erästä ihanaa Louis Vuittonin laukkua, mutta päätin sitten, että tänä vuonna teen tämänkin toisin.
22-vuotiaana.
Päätin, että koska täytän 27, tyhjennän päivän kunniaksi kerralla kaapeistani 27 tavaraa pois. 
 
18-vuotiaana.

Olkoot ne sitten ihan mitä tahansa, mutta tämän päivän kunniaksi heittäisin 26 ylimääräistä tavaraa soluhuoneestani pois.

21-vuotiaana.

Tulkaahan huomenna katsomaan, mitä kaikkea lähti eteenpäin!

26-vuotiaana.
Kuinka sinut te olette ikänne kanssa?

18-vuotiaana.
 Koetteko olevanne siinä elämänne parhaassa iässä nyt vai onko se kenties joskus tulevaisuudessa vai jo ehkäpä ollut jo joskus aikoinaan?

15-vuotiaana.
Postauksen kuvituksena omia kuviani vuosien varrelta, sillä muutama on niitä kysellyt.

15-vuotiaana.
Sanotaanko, että materiaalit ennen ikävuotta 24 voisi suosiolla ehkä tuhota... Ja luojalle kiitos, ettei sillon ollut Facebookia, kun minä olin teini!

Tavarahaaste-projekti: 27 vuotta, 27 tavaraa

$
0
0
Kuten eilen kerroin, päätin synttäreideni kunniaksi heitellä eteenpäin 27 tavaraa sen päivittäisen yhden tavaran sijaan. Tässä vaiheessa tavaroiden poisnakkelu on vielä todella helppoa, joten sain nuo tavarat kasaan aivan vaivatta. Päätin nimittäin tehdä tehoiskun vaatekaapilleni.


Sain joskus jonkun blogigoodiebagin kautta kahdet Monkin sukat, jotka eivät ole yhtään minua. Jemmailin näitä aluksi ajatellen antaa ne joskus jollekin lahjaksi, mutta sitten tajusin, että harva oikeasti ilahtuu saadessaan lahjaksi sukat. UFF kutsukoot, siis.
 
 Näitä vyölaukkuja pitää ehkä vähän selittää? Olin loppuvuodesta naamiaisissa, joissa pukeuduin kasaritamineisiin ja nappasin vanhempieni luota pari vyölaukkua. En usko kenenkään kuitenkaan enää kaipailevan näitä, joten lahjoitin nämäkin UFFille. 


Nämä pöksyt ovat joskus olleet hyvin istuvat ja napakat, mutta nyt ne ovat enää lörpähtäneet jegginssit, joita olen jemmaillut töissä tavaroidenpurkua ja muuta siivoilua varten. Nyt ne saivat kuitenkin lähteä UFFiin muun kuorman mukana.
 

Näihin housuihin päti sama kuin edellisiin.


Nämä mukavat kamppispaidat sain työkaveriltani myös työpaikan siivoushetkiä varten, mutta näitäkin on kertynyt jonkun verran ja nämä lyhyimmät lähes napapaidat saivat lähteä eteenpäin.
 

Tämä mekko on ollut minulla käytössä töissä yömekkona silloin, kun hytin lämmitys ei ole toiminut tarpeeksi suurella teholla. En kuitenkaan ole kovin innostunut sen ulkonäöstä ja mekko on muutenkin vain minulle lopulta päätynyt eikä itse valitsemani, joten päätin laittaa senkin kiertoon.
 

Tämä mekko on minusta ihana ja toimi hyvin Lontoossa, jossa lähtökohtaisestikin voi pukea päälleen vähemmän kuin Suomessa, mutta meillä täällä tämä näyttää vain liian lyhyeltä ja halvalta makkarankuorelta, joten pistin mekon suosiolla eteenpäin.


Tämän neuleen ostin joskus tykästyttyäni vastaavaan valkoisena, mutta menin ostamaan tämän värin liian suuressa koossa ja minulla tulee aina turhan muodokas olo tämä päälläni. Turha säilyttää mitään, missä ei ole hyvä olla, joten pois vaan.
 

Tämä neule oli hyvä ja halpa löytö Lontoon Primarkista, mutta vaikka se onkin ihanan tuntuinen ja värinen, en vaan koskaan käytä sitä, joten turhahan sitä on säilöä.
 

En myöskään ole yhtään kollege-housuihminen, joten nämä kahdet pöksyt ovat mukavuudestaan huolimatta turhia  "josmäjoskustarviin"-vaatteita, joita ei ole syytä säilyttää. 


Tätä punaista paitaa olen jemmannut vaatekaapin inventaariosta toiseen aina todeten, että säilytän nyt vielä, sillä punainen on ihana väri. Ja silti en ole koskaan pitänyt tätä! Aika siis laittaa tämäkin eteenpäin.


Tämäkin neuletakki on niitä vaatteita, jotka olen ostanut väärän kokoisena (liian isona) ja joka saa minulle päälle vedettynä aikaan vaan paria kokoa isomman olon, mikä ei naisena tietenkään tunnu mukavalta.  Siitä huolimatta olen pitänyt sitä kaapissani jo pari vuotta käyttäen sitä ehkä viidesti tuona aikana tuntien joka käyttökerralla oloni epämukavaksi. Hus, pois siis vaan!
 

Näitäkin täytynee ehkä selitellä...? Ostin nämä syksyllä niitä jo aiemmin mainittuja kasaribileitä varten oranssien legginssieni päälle vedettäviksi, mutta nämä olivat lopulta niin hirveät, etten edes kehdannut laittaa näitä päälleni. Enkä kehtaa edelleenkään.
 

Tämän paidan kanssa tuntuu aina, etteivät etupuskurini mahdu hommaan kunnolla mukaan ja olo on hieman epämukava, joten miksi ihmeessä säilyttää paitaa, jonka kanssa ei ole täydellisen mukava olla?


Tähän rättiin en edes ota kantaa. Ollut varmasti joku ihana idea kesäisen rentoon rantamenoon, jota en edes harrasta. Täh?

Jumppapaitojen määrälläkin on joku rajansa. Varsinkin, jos ei ole mikään aktiivijumppaaja tällä hetkellä. Pois.

Hankin tämän huivin kesällä seilor-henkiseen raitamaniaani, mutta tämä ei nyt vaan hyvälläkään tahdolla edes näytä minulla hyvältä, joten turha tätä on säilöä. 


 Tämä oranssi ihanuus tuntuu hyvältä ja ihanan muhkea ja mahtavan värinen, mutta en vain osaa käyttää oranssia. Tarjoan tätä ensin äidilleni, joka on yhtä oranssia koko täti, mutta mikäli tämä ei kelpaa sinnekään, laitan tämänkin UFFin laatikkoon.

Tämäkin tuubimekko on hankittu kesän raitamaniaan. Käytin tätä pari kertaa lomalla ja katsoin lomakuvia: poikkiraidat todellakin leventävät. Ei kiitos enää. Hus, pois.

Tämän pikkulaukun hankin saadakseni kännykän ja rahat sekä kortit kätevästi mukaan. Harmikseni kännykkäni ei mahdu tänne enkä lähde minnekään ilman sitä. Olen jemmaillut tätä vuoden, mutta mitä minä tätä nyt enää säilömään kun tilanteen mahdottomuus on jo todettu.
 

Tämä paita oli minusta ostohetkellä hauska. Takaosa on läpinäkyvää kangasta ja etuosa peittävää raitaa. Todellisuudessa tämä näyttää takaa halvalta ja edestä liian leveältä. Ei kiitos.
 

Tämä söpö hupparinpuolikas oli pitkään salikaverini, mutta päätin vihdoin hylätä sen. Tosiasiassa en ole edes käyttänyt sitä muuten kuin töissä laivan sisällä salille kävellessäni ja sieltä hyttiin palatessani, joten turha vaate tämäkin.
 

Myös nämä aikoinaan mustat, mutta nyt enää vain harmaat ja lörpähtäneet pöksyt saivat lähteä matkoihinsa.

Siinä se. 27 vaatetta ja asustetta pois yhdessä päivässä. Vaatekaapissani on jälleen enemmän tilaa ja minusta tuntuu, että mitä vähemmän siellä on tavaraa, sitä enemmän minulla on päällepantavaa ja sitä paremmin osaan hyödyntää sieltä löytyviä vaatteita. Ei hyvin rakennettu vaatekaappi vaadi suunnattomasti vaatteita. Ne täytyy vaan olle huolella valittu.

Kuinka täydeltä teidän vaatekaapissanne näyttää tällä hetkellä? Tekisikö pieni tyhjennys hyvää?

Oribe: Could it be this perfect?

$
0
0
Sain blogini kautta testattavakseni minulle aivan uuden ja tuntemattoman hiustuotesarjan tuotteita ja koska uusi on aina kivaa kokeiltavaa, hyppäsin ilomielin leikkiin mukaan.


Tuotemerkki on Oribe ja sain kokeiltavikseni merkin kuivashampoon sekä värjätyille hiuksille tarkoitetut hoitoaineen ja shampoon.


Olin lukenut tuotteista paljon hehkutusta etukäteen, joten odotin niitä kovasti. Olin myös nähnyt netistä kuvat kauniista pakkauksista, joten suunnittelin jo mielessäni etukäteen, kuinka kauniilta ne hyllyssäni näyttäisivät.


Koska aina on kuulemma kuitenkin outoa tai vähintäänkin epäilyttävää, mikäli bloggaaja on täysin tyytyväinen ilmaiseksi saamaansa tuotteeseen mainitsen heti, etten ihan täysin syttynyt tuotteiden pahvipakkauksille. Ne eivät mielestäni välitä ulospäin täysin tuotteiden laatua ja omien kokeilujeni perusteella nämä todellakin ovat Laatutuotteita isolla ällällä.


Jos nämä pahviset ulkopakkaukset eivät kolahtaneet minuun niin niiden sisältä löytyvät putilot kyllä kolahtivat sitten sitäkin enemmän. Näin kauniit pullot kelpaa todellakin jättää kylppäriin esille!


Värjättyjen hiusten Shampoo for Beautiful Color olisi kuulemma todella riittoista ja pienellä määrällä pääsisi pitkälle. Koska käytän päivittäin muotoilutuotteita, olen tottunut vaahdottamaan hiukseni aina kahdesti saadakseni kaiken mahdollisen ylimääräisen hiuksistani pois ja niin minua nytkin kehotettiin tekemään. Ensimmäinen pienellä määrällä shampoota tehty vaahdotus kuulemma poistaa pintajännitteen hiuksista ja toisella kerralla shampoo vaahtoaa sitten jo paremmin. Ja juuri niin tämänkin kanssa tapahtui. En todellakaan tarvinnut shampoota kuin kaksi pientä nokaretta mikä oli hämmentävää tällaiselle lotraajalle.


Hyvin vaahdottuva shampoo tuntui pesevän hiukseni hyvin puhtaiksi, muttei ollut niille yhtään liian pesevä kuitenkaan. Itseasiassa tässä oli täydellisen optimaalinen koostumus saamaan hiukset puhtaiksi, muttei liian narkuviksi ja silti pehmeiksi, muttei liian lättäniksi. Tuoksukin oli mukavan ylellinen eikä kuitenkaan liian voimakas.


Saanko jo heti sanoa, että rakastuin tähän hoitoaineeseen päätä pahkaa ja että se ihan oikeasti tuntui hiuksissani parhaalta koskaan käyttämältäni pikahoitoaineelta? Sanon vaikken saisikaan. Tämä oli aivan täydellisen tuntuinen.


Olen myös hoitoaineläträäjä ja pruuttaan sitä helposti ulos tuubista hieman reilummalla kädellä. Tämänkin kanssa lupailtiin viinirypäleen kokoisen määrän riittävän ja olen nyt yrittänyt malttaa pitää määrän siinä ja itseasiassa jopa vähemmässäkin saaden silti aivan loistavia tuloksia.


Tämä hoitoaine todellakin on ollut hiuksilleni paras mahdollinen kaikella tapaa. Conditioner for Brilliance and Shine todellakin tuntuu hoitavan hiuksiani jättäen ne aivan uskomattoman silkkisen sileiksi ja pehmeiksi (minkä tuntee jo huuhteluvaiheessa) ja vieläpä ilman, että se lätsäyttäisi hiuksiani yhtään. 


En ihan tosi ole varmaankaan koskaan saanut samalla kertaa näin sileänä kiiltäviä ja pehmeitä hiuksia, jotka pysyvät silti ryhdikkäinä eivätkä tunnu liian lähmäisiltä. Uskomatonta!


Kokeilin myös merkin "kuivashampoota", joka sekin tulee tyylikkäässä pullossa. Tämä tuote on jälleen näitä kuivashampoon ja tekstuuria antavan tuotteen välimaastoon menijöitä, joka on muuten kuulemma saanut Trendi-lehden Vuoden valinta- palkinnon sekä nimetty vuoden täydellisimmäksi kuivashampooksi Trendi Loves -kilpailussa.


Tämä jättää hiusten tyveen puhtaan tunteen, muttei näy hiuksissa yhtään. (Ei siis yhtään ja muistakaa, että tätä kirjoittelee hiuksiaan mustalla värjäävä neito.)  Tällä ei jää tyveen yhtä teksturisoitu tunne kuin volumesuosikillani Batisten XXL-volume Dry shampoolla, mutta pientä ryhdikkyyttä silti. Omassa tukassani optimaalisimpia tuotteita ovat yhä edelleen hiupuuterin tyyppisen spray-tuotteet, mutta ymmärrän täysin, miksi tämä on saanut kehuja."Kuivashampooksi" tämä nimittäin todellakin on loistava.


Jos sanoin pieneksi negaatioksi tuotteiden pahvipakkaukset, on hinta sitten ehkä toinen sellainen. 

Shampoo ja kuivashampoo kustantavat kuulemma n. 42 euroa kappale ja hoitoaine n. 52 euroa, eli nyt puhutaan todellakin hiustuotteiden luksuksesta. 

Toisaalta aloin miettiä itse vakavasti, sijoittaisinko 52 euroa hoitoaineeseen sen loputtua ja tulin siihen tulokseen, että tässä tapauksessa voisin kyllä sijoittaakin. Hoitoaine kun todellakin tuntuu riittoisalta ja käytössä niin täydelliseltä, että jos en olisi jatkuvasti kohti uusia tuoteseikkailuja kohti kulkeva ihminen, voisin jumittua tähän hyvinkin pitkäksi aikaa. Jättäisin vaan ne turhat ja ylimääräiset hiustuotekokeilut tekemättä ja ostaisin samalla rahalla tämän täydellisen tuubin.


Tällä hetkellä näitä ihanuuksia pääsee ostamaan Helsingissä kampaamo Loistosta ja Tampereella ja Hämeenlinnassa Glowhairista ja Bläkistä. Verkossa tuotteita voi ostaa Glowhairilta tai Hiustuotteet.fi -sivustolta.

Onko joku teistä sattunut tekemään tuttavuutta merkin kanssa? Missä teillä menee kipuraha hiustuotteiden hinnoissa?

Mitäs nyt suuhun pannaan, Marvis?

$
0
0
Olin loppuvuodesta tyttöporukalla risteilemässä Tukholmassa ja kiinnitin maissa kosmetiikan seassa pyöriessäni huomioni eräisiin hauskannäköisiin pakkauksiin.

Kuva täältä.
Luulin aluksi virheellisesti, että tuubit liittyisivät jotenkin miesten ihonhoitoon ja mahdollisesti parranajoon. En jäänyt miettimään tuubeja sen enempää ennen kuin vähän aikaa sitten kohtasin samaisen merkin tuotteet jälleen Suomessa erään PR-toimiston tiloissa.

Kuva täältä.
Ja tiedättekö mitä nämä hauskuudet ovat? Hammastahnoja!

Hammastahnatuubista voi tehdä sisustuselementin siinä missä vanutyynylaatikosta tai hammasharjamukista, mahtavaa!

Värikkäitä hammastahnatuubeja on kuitenkin nähty ennenkin, eli erottuakseen massasta on näissä oltava kyllä vielä jonkin muunkin jujun. Ja onhan näissä. Nimittäin maut.

Kuva täältä.
Miten olisi Ginger Mint? Tai Jasmin Mint? Entäpä Amarilli Licorice? 


Itse sain blogin kautta kokeiluuni Cinamon Mintin ja minusta tämä on aivan ihana! 


Hammastahna on koostumukseltaan yllättävän paksua ja vaahtoaa melko runsaasti. Cinnamon mint jätti suuhun hammastahnalle tyypillisen raikkaan tunteen (joka on minulle ihan must-juttu), mutta maistui silti samaan aikaan veikeästi kanelille. 


Miksei makuhammastahnoja ole tällä hetkellä enemmänkin, minusta nämä ovat aivan mahtava idea! Näen tuotteessa heti potentiaalisen lahjaidean esimerkiksi kotoa juuri poismuuttaneelle pikkuveikalle tai muuten vaan kaveripojalle, jolle tahtoo ostaa jonkun hieman piruilevan, mutta silti mukavan ja erityisen lahjan. (Tai miksei sisustuksestaan tarkalle naispuolisellekin henkilölle, sillä itse ainakin innostuin näistä.)


Marvisin hammastahnoja myyvät Suomessa valikoidut sisustusliikkeet (esim. Moko) ja isolla tuubilla on hintaa noin kahdeksan euroa, mikä on mielestäni oikein kohtuullinen hinta arkiselle asialle, johon on lisätty hieman luksusta.

Mitäs tykkäätte?

Tavarahaaste-projekti: Mielummin eteenpäin kuin jemmaillen

$
0
0
Tavarahaaste-projektini on viimepäivinä edennyt uusiin piireihin siirryttyäni vaatekaapiltani hajuvesipuolelle.

Minulle on töiden kautta päätynyt paljon tuoksuja, joita en itse käytä, mutta joita olen aina jemmaillut ja lahjoitellut sopivina hetkinä eteenpäin. Tällä hetkellä näitä uudelleensijoittelua odottavia tuoksuja oli jo melkoinen kasa, joten päätin seuraavaksi kohdistaa vähennysenergiani niihin.


Aloitin vähentelyn katsomalla läpi miestentuoksut, joita ei tällä hetkellä ollut jemmoissani enää montakaan.


Blogini puolella jo aiemmin kehumani Pradan Luna Rossa on päätynyt minulle palkintona hyvin tehdystä työstä ja olen jemmaillut sitä kotonani odottaen oikeaa hetkeä ja oikeaa ihmistä, jolle sen antaisin. Oikea ihminen löytyi, joten tuoksu lähti eteenpäin.


Ehkä hämmentävin kotoani löytyvä tuoksu on Tommy Hilfigerin Tommy-tuoksun jämäpullo. 

Minulla on ollut teini-ikäisestä asti ihan hirveä fiksaatio tähän tuoksuun ja vaikka tuoksu onkin ehkä yleisesti enemmän nuorten poikien tuoksu kuin ikäisteni miesten, sytyn sille yhä edelleen. Tuoksu tuokin minulle varmasti alitajuisesti mieleeni mukavia muistoja ja olen joskus napannut töistä itselleni roskiin matkalla olleen testeripullon jämät omia tuoksutteluja varten. Nyt lahjoitin pullon sille pojalle, joka sitä käytti ollessani 12-vuotias ja joka sai minut ihastumaan siihen...


Tämä pienen pieni Armanin Acqua di Gio Essenzan miniatyyri lähti myös eteenpäin uuteen tuoksukaappiin, sillä vaikka miniatyyrit ovatkin ihania säilyttää, ei minun vaan ole mitään järkeä jemmailla miesten tuoksun minuatyyria itselläni.


Tässä siis perjantain, lauantain ja sunnuntain vähennetyt tuotteet. Naisten tuoksujen puolella tein huomattavasti enemmän radikaaleja vetoja, mutta niistä tarkemmin tulevalla viikolla.

Onko teillä joku kestosuosikki miesten tuoksuissa?

Yksi hieno hiuslakka

$
0
0
En ole ollut ennen mikään suunnaton hiuslakalla läträäjä, mutta koska olen viimeisen vajaan vuoden ajan yrittänyt pitää hiukseni useammin laitettuina kuin laittamattomina ja satsannut ihan erityisesti niiden kiharteluun, on hiuslakkaakin alkanut kulua.

(Uusi ideaologiani onkin ollut, että jos vain maltan käyttää hiuksiini aamulla vartin, on tuo vartti yksi päivän parhaiten sijoitetuista hetkistä, sillä kun hiukset ovat hyvin on fiiliskin parempi.)


Lähipiirissäni on muutamia ihmisiä, joilla hiuslakkapullo kuluu kuulemma parissa viikossa ja niin koviin määriin en itse todellakaan yltä, mutta uudelle hiuslakalle on tarvetta aina muutaman kuukauden välein. 


Tällä hetkellä minulla on ollut käytössä Cutrinilta (muistaakseni) blogini kautta saamani hiuslakka, joka on passannut pehkooni aivan loistavasti.


Chooz Super Strong Hairspray Quick-Dry Formulalla on juuri sitä, mitä paksuhko ja usein kihartelun kohteena oleva pehkoni kaipaa. Lakka on nimittäin tarpeeksi hienojakoista (eli ei tunnu liian raskaalta) ja nopeasti kuivuvan koostumuksensa vuoksi juuri optimaalisinta silloin, kun hiukseni ovat jo valmiiksi hyvin muotoillut, mutta tahdon aineen vaan jähmettävän ne. Lisäksi lakka toimii tietysti mainiosti kampauksissa, joissa hiukset ovat kiinni.


Usein tiukalla pidolla varustettujen hiuslakkojen ongelmana on, että ne jättävät hiukset liian jäykiksi ja koviksi, mutta minun hiuksilleni tämä lakka on ollut varsin täydellinen. Pito on tiukka, muttei silti liian voimakas. Monestihan ihmiset valitsevat liian voimakkan hiuslakan, joka saattaa sitten olla ohuehkolle hiuslaadulle liian "painavaa" eikä lopputulos ole ollenkaan toivotunlainen. Tämä on kuitenkin ihanan pitävä, mutta sopivan kevyt.


Käytän itse hiuslakkaa yleensä lähinnä vain hiuksia kiharrellessani (ja kampauksissa), joten hiuslakka ei saa olla hiuksia liian jäykäksi jättävää, mutta sen olisi kuitenkin kyettävä pitämään kiharat paksuhkoissa hiuksissani. 

Olisko teillä suositella hyviä hiuslakkoja siihen tarkoitukseen?

Tavarahaaste-projekti: Hajuvesille kyytiä

$
0
0
Kuten kerroin, siirryin tavaroiden vähentämisessä viimeksi tuoksuihin.

Minulle on kertynyt töiden kautta paljon hajuvesiä, sillä moni firma palkitsee niillä työntekijöitä hyvin tehdystä työstä. Olen itse melko nirso hajuvesieni kanssa ja palkintoina saamani tuoksut jäävätkin lähes poikkeuksetta käyttämättä. Yleensä jemmailen näitä tuoksuja kotona ollen aina se, jolta löytyy viimehetken lahjaidea jollekin.

Nyt päätin kuitenkin, että pois vaan nuo kaikki ylimääräiset, turha näitä on hautoa sitä pahaa päivää ja yllättävää lahjantarvetta ajatellen.


Matkaan lähti mm. Bossin Jour ja Nuit -tuoksut, jotka ovat periaatteessa ihanan kevyitä ja helppoja tuoksuja, mutta jotka muuttuvat omalla ihollani pistäviksi eivätkä yhtään niin kevyiksi ja helpoiksi. Myös Michael Kors sai kyytiä, sillä se on liian voimakas tuoksu makuuni.


Givenchyn tuoksut ovat harvoin makuuni enkä edes kunnolla muistanut, mille tämä tuoksu tuoksui, joten tuskin tulisin sitä kaiholla muistelemaankaan.


Diorin uudehko Eau Délice on ihan mukava makeahko tuoksu, muttei silti yhtään minun juttuni.


Ardenin Green Tea -tuoksun sadastuhannes versio Green Tea Honeysuckle ei ole ollut ihan minun juttuni, joten mitäpä sitäkään hillomaan.


Estee Lauderin  Pleasures Eau Fraichesta muistelisin jopa tykänneeni, mutten silti nähnyt mitään järkeä jemmata pulloa itselläni minulla ollessa jo ihan tarpeeksi tuoksuja ja tuoksun ollessa vain "muistaakseni ihan mukava".

Teoriassa tässä olisi ollut viikoksi tavaranvähennystä, mutta koska minulla on tällä hetkellä niin hyvä draivi päällä projektini suhteen, en malta antaa tämän viikon olla vielä tässä vaan vähentelen tällä viikolla vielä lisääkin. Muistelen sitten joskus jonain tulevaisuuden saamattomampana päivänä tätä päivää, jona annoin jo etukäteen kyytiä tavaroille useamman päivän edestä...

Millaisia tuoksujemmailijoita te olette? Säästättekö kaikki lahjaksi saamanne tuoksut vai annatteko/myyttekö ne suosiolla eteenpäin?

Varastokatsaus: Hiustuotteet

$
0
0
Minua on usein pyydetty näyttämään, miltä kosmetiikkavarastoni tällä hetkellä näyttävät ja ajattelin, että esittelen niitä teille pikkuhiljaa.

Ajattelin aloittaa hiustuotteista, sillä niiden määrä on tuntunut vähentyneen viimeaikoina reilusti ja olin olettanut niiden määrän olevan jo nykyään varsin kohtuullinen. "Pari kuukautta vielä, ja minulla on sopivan vähän hiustuotteita," olin miettinyt päässäni useasti.

Totuus on usein kuitenkin siitä pään sisällä maalattua kuvaa karumpi.


Mitä hemmettiä, voiko näitä muka yhä olla näin paljon? Kaapeissa ollessa tuotteiden määrät tuntuvat aina niin paljon pienemmiltä kuin pöydälle esiinnostettuina ja kerralla katseltuina. Eihän näitä voi olla näin paljon??


Homma meni vielä pahemmin puihin sillä hetkellä kun muistin erään kaapissani nököttävän kassin, joka pullisteli vielä lisää kokeilua odottavia hiustuotteita.

Yhtenä kasana esitettynä tuoteet tuntuivat kuitenkin huomattavasti ikävemmiltä kuin ryhmittäin eriteltyinä.


Minulla on neljä shampoota, joista Cutrin alkaa olla finaalissa ja blogitesteihin saapuneen Oriben esittelinkin teille jo. Blogijuttujen kautta tulleet Aussien ja Bonacuren shampoot odottelevat vielä esittelyvuoroaan.


Hoitoaineita on todella maltillinen määrä. Uusi suosikkini Oriben hoitoaine onkin jo päässyt esittelyyn, mutta Aussielta saamani hoitoaine on vielä analyysin alla. Sun Silkin kaksi hoitoainetta olivat blogia varten tehty must ostos, mutta kerron niistä lisää sitten omassa postauksessaan. Tehohoitojen osastolta kaappiini on muuttanut Moroccanoililta saamani naamio, joka sekin on vielä omaa postaustaan vailla.


Jätettävien hoitoaineiden kanssa ei olla kovin maltillisessa tilassa. Käytän aina tavallisen poishuuhdottavan hoitoaineen jälkeen vielä hoitosuihketta sekä voidemaista hoitotuotetta (yleensä suihkeessa on hiusta paikkaavia aineita ja voidemaisessa tuotteessa hiusta pehmittäviä) ja lopuksi vielä silikonista latvasuojaa, joten näitä kyllä kuluu. Määrä on ehkä vielä hieman liioiteltu, mutta  koska joukossa on niin monta blogin kautta testattavaa ja niin monta jo valmiiksi hyväksi havaittua tuotetta, en osaa näistä luopuakaan.


Kuivashampoita on tällä hetkellä kahdeksan, mutta näitäkin osaan selitellä hyvin. Matkakokoa tarvitsee aina, yksi on testailun alla ja kolme näistä alkaa jo olla melko lopuillaan. (Selittelyn yritys ainakin oli hyvä.)


Muotoilurautojen kanssa käytettäviä lämpösuojasuihkeita ja vastaavia löytyy tällä hetkellä kuusi. Kaksi noista on lopuillaan ja loput ovat hieman erilaisia keskenään, joten määrä on lähes inhimillinen. (Mutta ei todellakaan tarpeellinen...)


Hiuslakkoja sentään on kohtuullinen määrä. Kolmesta hiuslakasta yksi on lopuillaan ja matkakokoiselle on aina tarvetta. Optimaalinen hiuslakkatilanne on minusta kolme: yksi miedommalla pidolla, yksi vahvemmalla pidelloa ja yksi keskivahva käsilaukkukoko.


Viimeinen tuoteryhmä ovat ne sekalaiset muotoilutuotteet. Ryhmästä löytyy muutama tekstuuria ja rakennetta antava tuote, muutama hiuksia siloittamaan ja pehmentämään tarkoitettu tuote, pari kiiltosuihketta, jotain hiusten tyveen tarkoitettua, kiharoiden elvyttäjää, kokeilun alla olevaa kuivahoitoainetta sekä jopa hiushajuvettä (joka on muuten kiva raikastus niihin päiviin, kun hiuksia ei ole tarpeesta huolimatta ehtinyt pestä ja on se pelko, että joku menee niiden lähelle).

Tämän postauksen oli tarkoitus olla se mukava postaus, joka kertoo teille, että hyvin menee ja kauneudenhoitopuolellakin tavarat sen kun vähenevät. Eipä tainnut ihan mennä homma kuvitellusti...

 

No, tiedättepähän ainakin hiustuotepostauksia olevan tulossa!

(Hyvin suuri osa postauksen tuotteista on blogin kautta saatuja ja erittelen tarkemmin tuotteiden alkuperän itse tuotteista teille postatessani.)

Tavarahaaste-projekti: Mieti ennen kuin ostat

$
0
0
Tämän päivän luovuttu tavara on itseasiassa tavara, josta luovuin jo vähän aikaa sitten, mutta josta unohdin täysin teille mainita.

Muuttaessani pois Lontoosta ja ollessani viimeisen kerran Gatwickin lentokentällä shoppasin itselleni melkoisen monta kivaa juttua vedoten ihan vaan siihen, että meneillään olivat viimeiset hetket ennen köyhään opiskelijan arkeen siirtymistä. Lisäksi muuttoprosessi oli rankka sekä henkisesti että fyysisesti, joten saahan sitä lohtushopata vähän. Ja mitä näitä muita kaikkia naisellisia itselleen kohdistettuja selityksiä nyt onkaan.

Ostin itselleni mm. tämän aivan uskomattoman täydellisen ihanan lilan värisen DKNY:n lompakon ("Kun sen nyt täältä kerran näin edullisesti saa!") ja useamman kuukauden jälkeen tajusin vihdoin, etten edes käytä lompakkoa. Minulla on omat rahapussukkani ja pouchini, joissa korttini ja rahani pidän, joten lompakko osoittautui aivan turhaksi hankinnaksi.

Myin lompakon siis eteenpäin saaden muistutuksen siitä, ettei kaikkea ihanan näköistä tarvitse omistaa ja ennen ostopäätöstä kannattaa aina miettiä, onko tavaralle ihan oikeasti käyttöä.

Mitä Sun Silk -hoitoaineeni on syönyt?

$
0
0
Kuten eilisessä postauksessa kerroin, ostin ihan omatoimisesti kaksi Sun Silkin hoitoainetta ihan vaan voidakseni postata niistä.

Tarina alkoi siitä, kun tarvitsin nopeavaikutteisen ja hiuksia tehokkaasti siloittavan pikahoitoaineen. Koska ihmiset hakevat hoitoaineeltaan nimenomaan siloitusta, ovat kaupallisimmat hoitoaineet hiuksia silikonien avulla tehokkaasti siloittavia ja takkuja avaavia ja juuri sellaista minäkin nyt hain. Välittömästi hyvältä tuntuvaa lopputulosta on usein helpointa hakea isoilta massabrändeiltä ja päätin itse kääntyä huvikseni Sun Silkin puoleen.


Hylly oli täynnä erilaisia merkin hoitoaineita, joiden pakkauslupauksia tavailin hetken. Yksi lupaili olevansa NutriKeratin-teknologiallaan vahingoittuneiden hiusten tehoapu, joka korjaisi hiuksia jo ensimmäisellä pesukerralla.


Toinen puolestaan lupasi paitsi korjata hiuksia, myös suojata niitä lämpökäsittelyiltä. 


Kaksi hieman samanlaisia lupauksia esittävää tuotetta, joiden kuitenkin olettaisi olevan sisällöiltään erilaisia?


Niin, niinhän sitä luulisi. Mutta kun minusta on vaan aina niin hauskaa vertailla tuotteiden sisältöjä. On nimittäin aivan se ja sama mitä tuotteet lupaavat, INCI-lista kannattaa aina lukea ja katsoa, täsmääkö se omiin tarpeisiin.


Ihmekös etten osannut päättää kumman hoitoaineen ottaisin. Näissä kun ei nimitäin oikeastaan ole sisällössä mitään eroa. 


Kun pitkän INCI-listan tavaa loppuun asti huomaa, että ero on vain ja ainoastaan INCI-listan viimeisimmässä aineissa, jotka vaikuttavat tuotteiden tuoksuun. Lisäksi toisen INCI-listan loppupäässä on yksi liuotin enemmän.


Vaikka INCI:n alkupään aineosat ovatkin yleensä niitä ratkaisevimpia, voi pieni määrä myöhemmin INCI:ssä olevaa ainetta silti vaikuttaa suurestikin tuotteeseen. 

 

En siis voinut vastustaa kiusausta ostaa molemmat hoitoaineet itselleni kokeiluun päästäkseni kokeilemaan, olisiko tuotteiden sisällöissä käytännössä eroa. Joskushan koostumukset voivat nimittäin olla erilaiset samanlaisesta INCI-listasta huolimatta ja toisessa tuotteessa voi olla jotain aineosaa enemmän kuin toisessa, mutta koska aineosat on esitetty INCI-listassa suhteessa toisiinsa ja yhdenkin aineosa määrän muutos voi vaikuttaa muiden aineiden INCI-järjestyksiin ja pitoisuuksiin en vain jaksa uskoa, että näissä halpistuotteissa olisi nähty suurta vaivaa vaan menty helpoimman kautta.


Kiinnostuin tuotteista alunperin, koska niiden INCI-listat vaikuttivat lupaavilta. Hiuksia pehmentäviä aineita, hiuksia siloittavia ja pehmentäviä silikoneja, hieman korjaavia ja ryhtiä antavia keratiineja sekä jopa muutamia mukavia öljyjä. Juuri passelia päälleni, ajattelin.


Tein tuotteilla paljon kokeiluja pesten niillä vuorotellen hiuksiani ja jopa käyttäen toista tuotetta toisella puolella päätä ja toista toisella puolella päätä. Yllättyykö kukaan jos kerron, ettei eroa oikeastaan ollut? Kuten INCI-listakin kertoo, tuoksuivat hoitoaineet tietysti erilaisille. Jos hommaa oikein analysoi, oli toinen koostumukseltaan ehkä ihan hitusen toista tömäkämpää, mutta ero ei ollut kovin selkeä. 


Lopputuloskin oli minusta aivan samanlainen. Hiukset aukesivat kiharoiden jälkeisestä takkutilastaan pestessä helposti ja tuntuivat kuivuttuaan perussileiltä, mutteivät lättäniltä. Molemmat hoitoaineet olivat hyviä perushoitoaineita, joiden jälkeen hiukset olivat "ihan kivat" joskaan eivät mitenkään erityiset. Tuotteet ajoivat kuitenkin asiansa hyvin.

Loppujen lopuksi en voinut kuin nauraa hyvin onnistuneelle tuotteiden kategorisoinnille. Tottakai kannattaa tehdä erilaisiin tarpeisiin hoitoaineita! Toisilla voi olla värjäyksen vaurioittamat ja paljon lämpölaittteilla käsitellyt hiukset ja toisenkin hiukset voivat olla vaurioituneet, mutta hän ei muotoile niitä lämmön kanssa. Kun nämä kaksi kuluttajaa menevät kauppaan, hakevat he tietysti erilaisilla teksteillä varustettuja tuotteita ja tottakai molemmille  on löydyttävä omansa. Vaikkei tuotteiden erona olisikaan muu kuin niiden tuoksu.

Mitäs tuumaatte tästä?

PS. Herkimmille ihmisille en näitä muuten suosittele. Tuotteiden INCI-listoilta löytyy (kosmetiikassa toki yleisesti käytettyä) monia allergisoivaa formaldehyvin vapauttajaa DMDM Hydantoinia sekä Kathon CG:tä (methylisothiazolinone sekä methylchloroisothiazolinone), joka sekin on todella allergisoivaa.

Tavarahaaste-projekti: Joskus vaan on pakko

$
0
0
En tykkää edistää tavaranvähennystäni heittämällä asioita roskiin, mutta joskus se vaan on ainoa vaihtoehto.

Tällä kertaa tämä ainoa vaihtoehto tuli eteen erään deodorantin kohdalla. Käytettyjä dödöjä kun harvemmin tahtoo antaa kellekään eteenpäin enää.


Ostin 2,5 vuotta sitten kaksi Cleanin deodoranttia, Warm Cottonin sekä Originalin ja keskityin käyttämään lähinnä Warm Cottonia, jonka sitten lopulta käytinkin ihan loppuun. Stickidödöt eivät kuitenkaan säily ikuisuuksia hyvänä ja tämä jäljelle jäänyt Original on alkanut osoittaa pieniä kuivumien merkkejä pikkuhiljaa.


Nämä Cleanin stickit ovat muuten olleet hyviä ja ihan mukavasti pitäviä ollakseen pelkkiä deodorantteja, mutta ne tahraavat tummia vaatteita. Asia oli minulle ok töissä ollessani, jolloin käytin valkoisia firman puolelta tulevia kauluspaitoja (joiden pesun firma myös hoiti) ja saatoin surutta käyttää näitä stickejä ilman tahrimisen pelkoa. Vapaa-ajallani en kuitenkaan useinkaan käytä sellaisia paitoja, joiden kanssa tahriintuminen olisi ok, joten tämä jäljelle jäänyt dödö on jäänyt hyvin hyvin vähäiselle käytölle. 

 

Kun nyt sitten pitkästä aikaa otin dödön käyttöön saatoin todeta sen myös alkavan pikkuhiljaa murustumaan kainaloissa, eli vaikka tuotetta voi käyttää, ei siinä periaatteessa ole enää mitään järkeä.


Harmikseni joudun siis heittämään kerrankin kosmetiikkaa ihan pois saaden taas muistutuksen siitä, että kannattaa ostaa asioita vaan oikeisiin tarpeisiin eikä vaan siksi, että jotain kerrankin on halvalla ja se ehkä saattaa olla kivaa.

Kuinka usein te joudutte heittämään kauneudenhoitotuotteita roskiin?

Palettitanssija

$
0
0
Olen aivan äärimmäisen kaavoihin kangistunut ihminen mitä tulee luomivärien käyttöön nykyään. Tai no, harvemmin minun yhteydessäni voidaan edes puhua väreistä, sillä yhä useammin silmämeikkini on tavallisessa arjessa mahdollisimman neutraali: vaaleaa kultaan taittavaa beessiä koko luomelle ja harmahtavan ruskeaa varjostuksiin. 


That's it.


Siksi aloinkin kokea pientä paniikkia tajutessani tämänhetkisen lempparipalettini vaalean sävyn olevan lopuillaan. Ei siinä mitään, kyllähän noita vaaleita vastaavia riittää, mutta kun olen ehdottomasti "kaikki samasta paletista kätevästi kerralla" -ihminen ja minulle on aivan vieras ajatus nykyään, että arkimeikissäni jaksaisin alkaa poimia sävyjä eri paleteista. Tahdon kätevyyttä.


En tiedä, miksi ajatus erillisistä värinapeista ja -paleteista arkena tuntuu jotenkin vaan niin haastavalta. Juhlaan ja erityiseen menoon se kyllä sopii, mutta arkena tahdon yleensä kaiken tapahtuvan mahdollisimman nopeasti ja varmasti.


IsaDoralta joskus aikoinaan saamassani luomiväritriossa  81 Cool Browns oli paitsi täydellinen vaalea kultabeigen sävy myös täydellinen ihan hitusen lilahtava harmaanruskea enkä nyt tiedä, kykenenkö vaan siirtymään kokonaan elmässäni eteenpäin ja alkamaan kuluttaa jotain muuta palettiani. Olin kuitenkin naimisissa tämän yksilön kanssa viimekuukaudet niin tiiviisti, etten noin vaan osaa hypätä vieraille rasioille!


Vai tekisikö minullekin toisaalta vaan hyvää olla vähän vähemmän kaavoihin kangistunut ja vaan lähteä reippaasti leikkimään väreillä ja käyttämään arkenakin jotain värikkäämpää luomiväriä? Vai pitäisikö minun vaan oppia tanssimaan paletista toiseen yhtä meikkiä tehdessäni?

Miten minusta on tullut näin tylsä ja koska se tapahtui?

Onko joku muukin "kaikki samasta paletista" -ihmisiä?



Something to the eyes... like Lid Stuff?

$
0
0
Sain joulun alla JT Beauty Outletista blogitestailuihini paljon rakastamani sarjan Soap & Gloryn meikkejä.


Olen kokeillut merkin meikkituotteita todella vähän ja vaikka sormeni ovatkin syyhynneet päästä räpeltämään niitä lisää, maltoin Englannissakin asuessa mieleni enkä ostanut tuotteita. Joulun alla myyntiin tulleissa Soap & Gloryn seteissä oli kuitenkin ihania silmämeikkituotteiden sekoituksia, joten niiden kautta oli helppoa päästä tutustumaan sarjan meikkituotteisiin hieman enemmän.

 
Eyes Boxissa oli kuusi Lid Stuff -luomiväriä, joista neljä oli shimmeristä ja kaksi mattaa.

 
Normaalisti merkin luomivärit myydään neljän sävyn paleteissa, joten palettiin oli sekoiteltu sävyjä useammasta paletista. Selvittelin sävyjen olleen ylläolevan kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle (suluissa paletti, josta sävy on peräisin) Vanilla (What's Nude), Minky (Off the Wallflowers), Dandy Plum (Off the Wallflowers), Wild Blue (Off the Wallflowers), Black Gold (Smokey Dokey) ja Smokin' (Smokey Dokey). (Kaksi viimeistä sävyä saattavat olla myös toisin päin, sillä löysin kahdenlaista tietoa ja minusta käänteinen järjestys olisi nimien puolesta loogisempi.)


Kuten tiedätte, olen melko konservatiivinen meikkailija, joten tutustuessani palettiin käytin lähinnä sen kevyitä kultaan meneviä sävyjä ja tummentelin niitä hieman muiden avulla.


Tässä silmämeikissä käytössä ovat kulmaluun alla ihanan peittävä ja täydellinen pohjaväri Vanilla sekä koko luomella Minky ja varjostuksissa Dandy Plumia Black Goldilla syvennettynä.

Aion kyllä yrittää kokeilla meikkailua Wild Blue -sävyäkin kokeillen, mutta jotenkin tykkään tehdä enemmän meikkejä, jotka tuovat silmäni esiin enkä niinkään meikkejä, jotka tulevat itsessään esiin.


Sain kokeiluuni myös toisen paletin, josta löytyi kolme luomiväriä.


Tästä paletissa olivat edellä jo tuttu Dandy Blum (Off the Wallflowers), Aubersheen (What's Nude) sekä myös jo aiemmin esillä ollut Smokin' (Smokey Dokey).


Täytyy myöntää, että nyt kuvia tähän postaukseen lataillessani petyin itseeni täysin. Olen tehnyt meikit niin, että niiden välissä on ollut usean viikon ero enkä ole edes ajatellut jälkimmäistä tehdessäni, kuinka samanlainen se loppujen lopuksi oli ensimmäisen kanssa.


Okei, ensimmäinen oli hieman kultaisempi, mutta silti... Miksi minä aina meikkaan samoilla sävyillä ja samalla tyylillä? Taidan oikeasti nyt luvata, että yritän päästä näistä tutuista kaavoistani hieman irti...

Pidin näiden luomivärien laadusta jokatapauksessa suuresti. Niin shimmeriset kuin mattaisemmatkin värit olivat hyvällä pigmentin määrällä varustettuja, mutta samalla ne myös häivyttyivät hyvin. Laatu ei ollut missään tapauksessa voidemainen, mutta silti jotenkin hhhmm... "normaalia" vähemmän kuiva ja pölyinen? Luomivärit olivat myös mielestäni hyvin kestäviä, eli nappaisin ilomielin meikkipussiini neljän paletin kätevän yhdistelmän. Näillä isommilla paleteilla kun kyllä syntyy kotona meikkejä, mutta näitä ei sitten enää niin vaan raahatakaan mukana.


Soap & Gloryn luomivärejä voi tilata itselleen JT Beauty Outletin verkkokaupasta täältä. 

Oletteko te kokeilleet Lid Stuffeja?

PS. Superloistavista Smoulder Kohleista on tulossa oma postauksensa, mutta sanon jo nyt, että WOW!

Tavarahaaste-projekti: Kaikki samassa vai mielummin ei?

$
0
0
Tararoidenvähennysprojekti on edennyt hyvällä tahdilla ottaen aina silloin tällöin spurtteja eteenpäin. 

Viimeisimmät vähennykset ovat kohdistuneet kosmetiikkaan parin minulle turhan tuotteen merkeissä.

Kuten hajuvesiäkin, säilön myös töiden kautta palkintoina saatuja meikkipaletteja. Lahjoittelen niitä eteenpäin sopivina merkkipäivinä tai muuten vaan mukavissa tilanteissa, mutta jotkut paletit vaan jäävät minulle pyörimään.


Tätä Diorin kevään 2013 meikkipalettia en ollut edes avannut muoveista, vaan tyydyin vaan tarkastelemaan sitä netin välityksellä tullen siihen tulokseen, että turha minun olisi sitä avatakaan. Vaikka tykkäänkin tehdä silmämeikkini yhdellä paletilla, ovat nämä eri kategorian tuotteita käsittävät meikkipaletit minulla usein turhia. Paletti lähtikin siis eteenpäin osoitteeseen, jossa se oli oikeasti kaivattu.


Toinen eteenpäin lähtenyt paletti oli YSL:n vain tax free -myynnissä oleva kaunokainen.


Tässäkin paletissa on jälleen kauniita sävyjä, mutta minulla on niin paljon muitakin käyttöön kelpaavia meikkejä, että tätä olisi turhaa jemmailla muutamien satunnaisten käyttökertojen vuoksi. Oli siis parempi laittaa tämäkin eteenpäin sellaiseen osoitteeseen, jossa tätä oikeasti arvostetaan ja käytetään enemmän. Ideaalitilanne kun itsellänikin olisi, että kaikki meikkini olisivat edes jossain määrin aktiivikäytössä.

Olen käyttänyt tämän iltapäivän asunton...soluhuoneeni kaappie... kaappini läpikäyntiin ja saanu vähenneltyä tavararöykkiöitä ihan kiitettävästi. Mielessä on vielä vaikka kuinka paljon vähenneltävää ja hyvä niin, sillä ensikuussa on tiedossa jotain aivan erityisen kivaa ja mahtavaa. Palailen siihen kuiten paremmin myöhemmin! ;)

Miten on, tykkäättekö te näistä "kaikki tuotteet samassa paletissa" editioneista?

Smoulder Kohl, eli kuin geelikynä

$
0
0
Lupailin teille pari päivää sitten postausta JT Beauty Outletista saamistani Soap & Gloryn Smoulder Kohl -silmämeikkikynistä, joiden jo mainitsinkin olevan aivan loistavia. Ja niin ne tosiaan ovatkin.



Olen kokeillut paaaaljon erilaisia silmämeikkikyniä ja tutustunut monenlaisiin koostumuksiin kovista pehmeisiin ja puuterimaisista vahamaisiin. Nämä olivat kuitenkin minulle melko erilainen kokemus.


Kynät lupailevat vedenkestävyyttä ja kukapa ei näin talven pyryjen vihdoin saavuttua kaipaisi kestäviä silmämeikkikyniä. Ja kestäviä nämä todellakin ovat! Vaikka näillä piirrellyn kädenselän vei juoksevan veden alle, ei piirtojälki siltikään levähtänyt.


Erityistä näissä on kuitenkin koostumus. En ole varmaankaan koskaan kokeillut toista näin geelimäisen tuntuista silmämeikkikynää. Kynien piirtämä jälki näyttääkin kuin geelilinerilla piirretyltä.

Blue My Mind, Aquabat, Grapevine, Cocoa Bean ja Supernoir.


 Mahdollisimman pehmeää ja kestävää jälkeä hakeville nämä kynät ovat suoranainen taivaanlahja! Koska kynät kuitenkin ovat pehmeitä, saa niitä olla teroittamassa hieman tavallista useammin, mikäli luomille tahtoo todella ohutta jälkeä. 

Rajauksen sävynä violetti Grapevine.
 Tavallisiin pehmeisiin rajailuihin nämä ovat kuitenkin aivan loistavia.


Koska kynät kulkevat kohlien eli kajalien nimellä, halusin tietysti testata, kuinka ne toimivat kajaleina (eli sisärajauksissa). Ja hyvinhän nuo toimivat siinäkin tehtävässä.


Pehmeytensä ansiosta kynillä oli hyvä piirtää sisäluomelle ja rajaus kesti niillä hyvin. Näissä kuvissa sisäluomella on käytetty sinertävää Blue My Mind -sävyä.

Smoulder Kohl -kyniä voi tilata Suomeen JT Beauty Outletin nettikaupasta (valikoimissa näyttäisi tällä hetkellä olevan kuitenkin vain mustaa).

Oletteko te sattuneet kokeilemaan Smoulder Kohleja? Mitkä te olette havainnet omassa käytössänne kestävimmiksi silmämeikkikyniksi?

Matkalla estenomiksi, eli kuinka opinnot sujuvat

$
0
0
Kun aloitin estenomin opintoni, ilmaisi moni halukkuutensa kuulla niistä aina silloin tällöin. Tässä siis pieni sillointällöinen hetki.

Meillä on ollut todella vähän tenttejä ja kuten kerroin, sujui syksy lähinnä erilaisia ryhmätöitä puuhastellessa. Ainoat tentit, joihin jouduin vastauksia raapustelemaan olivat liiketalouden tentti sekä matematiikan kertauskurssin ja sen pirun kemian kurssin tentit.
Ihanan pitkän joululoman jälkeen palasin taas arkeen ja ensimmäisten asioiden joukossa minulla oli taas kemian tentti.

Olin jälleen taistellut kemian kanssa useita viikoja putkeen. Koin aika ajoin pieniä valaistumisen ilmiöitä, mutta niin moni asia on minulle vielä täysin epäselvää. En silti ollut jälleen kerran koskaan lukenut mihinkään tenttiin yhtä paljon.


Moni on kysynyt, onko kemia yhä ollut vaikeaa. No ei se ole, jos sitä on lukiossa lukenut ja asiat on ymmärtänyt. Itse en kuitenkaan kuulu tuohon siunattuun ryhmään ja kemia tuottaa minulle suunnattomia haasteita. Olemme toistaiseksi käyneet läpi lukion ykkös- ja kakkoskursseilla opiskeltuja asioita, mutta eiväthän kaikki tietenkään ole edes käyneet lukiota.

Itse olen käynyt lukion, mutta opiskelin kemiaa vain yhden kurssin yli 10 vuotta sitten ja senkin englanniksi siitä mitään tajuamatta. Pääsin kurssista läpi vain siksi, koska tentti oli rasti ruutuun muodossa toteutettu ja minulla sattui tuona päivänä olemaan hyvä arpaonni enkä muista kurssilta yhtään mitään muuta kuin eturivissä istuneen ärsyttävän tietäväisen Englantilaistuneen Herrasmiehen, jolla oli vastaus kaikkeen mahdolliseen ja joka turhautui meistä useimpien tyhmyyteen. Sain kurssista seiskan enkä ole sen jälkeen lukenut kemiaa millään tasolla ennen estenomin opintojani.

Ja nyt minun täytyisi yhtäkkiä osata vaikka mitä.



Kemian kurssin kansssa kävi jälleen kuten viimeksikin: Istuin jokaisella luennolla, mutten koskaan ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä opettaja sanoi. En vain saanut kiinni enkä ymmärtänyt. Kaikki meni liian nopeasti ja monimutkaisesti. Jouduin jälleen päättämään, että opiskelisin asiat itsenäisesti kotona ennen tenttiä.

Hakasin päätäni seinään kemian kanssa parisen viikkoa ja perjantaina oli vihdoin tentti. Edellisessä kemian tentissä riitti, että siitä pääsi läpi, jolloin kurssista sai hyväksytyn merkinnän. Tässä kurssissa tarjolla on numeroita ykkösestä vitoseen ja voin vaan arvata, ettei omani tule olemaan kovin lähellä vitosta... Itseasiassa jos edes pääsen tentistä läpi ja saan ykkösen lupaan etten valita, sillä sekin jo riittää. INCI-lukutaito ja suoraan kosmetiikkaan liittyvä kemia on mielenkiintoista, mutta nämä kaikenmaailman protoninsirtoreaktiot ja happo-emäs -reaktiot ovat välillä hieman liikaa. Onneksi sentään orgaanisten yhdisteiden nimeäminen sujuu perustasolla. Ymmärrän, että perustieto on tärkeää, mutta kaikki on vaan ihan pirun haastavaa.

Vaikeinta onkin etten tiedä tarkalleen, mitä minun edes olisi osattava. Tai kuinka voisin sen edes osata!

Mistä minä voin tietää, että C + H2O on juuri CO + H2? Mistä ihmiset tietävät nuo jutut? Miksei siitä tule CH2O tai OH2C tai vaikka CH2 + O? Tuo on se juttu, jota en ymmärrä. Miten minä voin tietää, mitä joidenkin aineiden yhdistämisestä syntyy? Vai täytyykö ne vain opetella ulkoa? Vai onko niissä joku logiikka? Ja mitä minun pitää edes iskeä Googleen hakusanaksi voidakseni oppia asiasta jotain? 

 

Tällä hetkellä minulla on nyt juuri alkaneena meneillään biokemian kurssi, joka vaikuttaa minun aivotoiminnalleni jo loogisemmalta. Asioita ei vaan tapahdu yhtäkkiä jollain tavalla, joka minun ehkä pitäisi tietää, vaan kaiken tiedon voi opetella selkeästi kirjasta. Solun rakenne on se sama ja mitokondrio toimii kuten kirjassa on kerrottu eikä suinkaan vaan yhtäkkiä ragoi tuman kanssa muodostaen epämääräistä yhdistettä.

Kevään opintoihini kuuluu myös englantia, anatomiaa, fysiologiaa sekä ravitsemusoppia, talouden suunnittelua ja kosmetiikan lainsäädäntöä. Lähikontakteja on melkoisen vähän ja keskimäärin koulupäiviä on noin reilut kaksi viikossa. Koulussa ei siis tarvitse fyysisesti olla läsnä hirveästi, mutta hommia on ihan sopivasti.

Opiskelu tuntuu edelleen minun jutultani, vaikka olenkin saanut tajuta, ettei minusta INCI-lukukiinnostuksestani huolimatta tule kosmetiikkakemistiä koskaan.  Opiskelutahti tuntuu hassun löysältä, mutta toisaalta mukavaa näin niin ehtii tässä ohella vähän elää ja tehdä hommiakin.

Tavarahaaste-projekti: Anteeksi, pikkuneiti

$
0
0
Sain eräältä tärkeältä pikkuneidiltä jonkun aikaa sitten superhauskan kynän.


Tämä kynä ei häviä, sillä se ei vaan kaadu millään. Niin hauska ja suloinen juttu, mutta jos olen rehellinen tavarahaasteelleni, on minun uudelleensijoitettava tämä.

Toivottavasti pikkuneiti ei loukkaannu, mutta löysin kynälle aivan mahtavan uuden omistajan aivan lähipiiristäni. Eräs läheiseni on nimittäin varmasti kaukaista sukua japanilaisille Ufo Catcher -koneille tai ainakin niiden keksijöille, sillä niin kovasti hän kyseisten vempaimien hullutuksista pitää.

Tajusinkin tätä kynää katsellessani, että tämähän kuuluisi ehdottomasti Mr. Ufo Catcherin kokoelmiin. Hänen kokoelmansa eivät vaan olisi mitään ilman tätä härpäkettä!


Siispä tein jotain pientä sydäntäni arveluttavaa ja luovuin tärkeältä ihmiseltä saamastani tavaralahjasta. Lupaan kuitenkin pikkuneiti, että tämä meni hyvälle leikkikaverille!

Löytyykö teidän kodistanne minkä verran "krääsäesineitä"?

Chocolate Anti-Stess Care

$
0
0
Sain joitakin kuukausia sitten hoitolamerkki Bernard Cassierea maahantuovalta Eurocosmeticsilta testattavikseni muutamia valisemiani merkin ihonhoitotuotteita.


Bernard Cassiere oli minulle kosmetologiopiskeluajoilta tuttu merkki ja muistan ihastuneeni jo silloin merkin suklaatuotteisiin. Kävimme joskus Eurocosmeticsilla vierailulla ja saimme sieltä muutamia näytepusseja linjan tuotteista ja käytin niitä suurella hartaudella ja rakkaudella ja kun minulle nyt melkein kahdeksan vuotta myöhemmin tarjoutui tilaisuus päästä verestämään näitä ihania voidemuistojani en voinut kuin huuta "KYLLÄ!" innosta pomppien.


Suklaiset Chocolate Anti-Stress Care -linjan tuotteet ovat kaikille ihotyypeille tarkoitettuja tuotteita, jotka lupaavat taistella iholla näkyviä stressin oireita vastaan. Tuotteet myös lupaavat suojata ihoa ja tuoda sille pehmeyttä, hehkua ja nuorekasta tuntua sekä edistää solujen uudistumista ja antaa iholle kosteutta.


Koska olen nainen, en kliseisesti voi tietenkään vastustaa suklaan herkullista tuoksua. 

Puuteriksi jauhettuja kaakaopapuja sekä entsymaattisesti toimivaa kuorinta-ainetta yhdessä sisältävä kuorinta sisältää myös glyseriiniä, manteliöljyä ja kaakaovoita, joten paitsi että se saa aikaan hirveän suklaanhimon, kuorii se myös ihon hyvin, mutta hellävaraisesti jättäen sen kuitenkin pehmeän ja kosteutetun tuntuiseksi. 


Riittoisa kuorintavoide (42€) on ollut mieleeni kovasti ja olen käyttänyt sitä kerran tai pari viikossa.


 Suosikikseni nousi kuitenkin yhä linjan Nutriprotective Cream.


Olen melkoinen kosteusvoidepomppija ja maltan erittäin, erittäin harvoin pysyä pidemmän aikaa samassa tuotteessa. Nyt minun on kuitenkin myönnettävä, että käytin koko tuubin pois. Ihan tosi, alusta loppuun pois ja nyt se on tyhjä!


Käytin ohuen tuntuista, mutta ihoani hyvin kosteuttanutta voidetta paitsi päivällä meikin alla myös illalla yövoiteena. Kuivimpina aikoina lisäsin voidetta yöksi toisen kerroksen ensimmäisen imeydyttyä ja yllätyksekseni voide riitti lähestulkoon täysin tyydyttämään ihoni janoisuuden. Välillä ihan kuivimpina aikoina laitoin voiteen alle kosteusseerumia, mutta suurimman osan ajasta menin pelkällä voiteella sen suklaisesta tuoksusta nauttien ja pidin tuotteesta todella, todella kovasti.

Mm. glyseriiniä, kaakaovoita, karitevoita ja auringonkukansiemenöljyä sisältävä voide oli tosiaan käytössä lähes enemmän fluidimainen kuin voidemainen ja imeytyikin siksi iholle hyvin sopien meikin alle loistavasti. Iho jäi tämän jäljiltä ihanan pehmeäksi ja kosteutetuksi, muttei silti liian rasvaiseksi. Meikki levittyi tämän päälle aina hyvin rullautumatta ja jämähtämättä ja tämä olikin aivan täydellinen tuote meikin alla käytettäväksi. 


Suurin yllätykseni tuli kuitenkin siitä, että saatoin käyttää tätä myös yöllä, vaikka ihoni onkin taipuvainen pintakuivuuteen. Aluksi tein tätä laiskuuttani, mutta huomatessani homman toimivan, päätin pysyä siinä. Noiden reilun parin kuukauden aikana, jona käytin voidetta aamuin illoin ja illalla usein toisen kerroksen voidetta kasvoilleni ensimmäisen imeydyttyä lisättyäni koin ihoni olevan todella hyvässä ja pehmeässä kunnossa ja vain pahimmat pakkaskelit saivat nuhaisen nenäni välillä kuivumaan niin paljon, että tarvitsin siihen hieman tehoapua seerumista.


Kuten kerroin, tuoksuivat tuotteet suklaalle, mutta eivät onneksi häiritsevästi. Kosteusvoiteen lempeä maitosuklainen tuoksu tuoksui nenään tuotetta levittäessä ja hetken aikaa sen jälkeenkin, mutta se ei jäänyt leijailemaan ilmaan loputtomiin, mistä tietysti annan suuren plussan. Voiteen leivtyshetken täytyy tuntua spesiaalilta, mutta kuka nyt tahtoisi haistella suklaata nenässään kokopäivää. Vaikka miellänkin itseni vaihtelunhaluiseksi voideseikkailijaksi, ei muistini tehnyt tämän tuotteen kanssa tepposia ja palaisin tähän voiteeseen edelleenkin koska tahansa takaisin.

Uskoisin voiteen olevan parhaimmillaan normaalista sekaiholla sekä hieman pintakuivalla iholla, vaikka se omalle helposti kuivuvalle iholleni riittikin.

Yllä suklaakuorinta ja alla suklaavoide.
50 ml suklaavoide maksaa 57 euroa (ja on minusta ehdottomasti koko rahan väärti!). Bernard Cassiere -hoitolat ja jälleenmyyjät löydät täältä.


Oletteko te kokeilleet Bernard Cassieren tuotteita?

Tavarahaaste-projekti: Ei vielä tarpeeksi ikää kaikkeen

$
0
0
Vaikka odotinkin innolla vanhenemistani, en valitettavasti ole vieläkään ihan tarpeeksi vanha kaikille kosmetiikkatuotteilleni. Ihonhoidon puolelta kun löytyy jälleen useita tuotteita, joista omaa ihoani vanhempi iho hyötyisi huomattavasti enemmän. Nämä tuotteet ovat lähinnä töiden kautta palkintoina saatuja, joten minulla ei ole niihin mitään "voi kun olen käyttänyt näihin rahaa niin pakkohan nämä on käyttää" -sidettä, eli luovuin niistä mielelläni.



Rakas äitini käyttää ja arvostaa laadukkaiden merkkejen ihonhoitotuotteita, joten hän päätyi tällä kertaa kierrätyksen kohteeksi. Annoin hänelle töistä saamani Helena Rubinsteinin Prodigy Powercell Youth Grafter -seerumin sekä silmänympärystuotteen.


Lisäksi eteenpäin lähti Clarinsin Extra-Firming -linjan päivä- ja yövoiteen sisältänyt setti.


Uuden kodin löysi myös suomalainen Young Face Mask, jonka olen tainnut joskus saada jonkun blogijutun kautta itselleni muiden tuotteiden joukossa. Naamio lupaa kymmenessä minuutissa nuorempia kasvoja ja koska saan itse edelleen todistela täysi-ikäsyyttäni ihan tarpeeksi usein annoin tämän mielummin äidilleni, jonka (tosin jo valmiiksi erittäin hyvin hoidetulla ja hyväkuntoisella) iholla mahdollisen eron huomannee paremmin.


Muutama on ihmetellyt, kuinka raaskin luopua selektiivisestä kosmetiikasta noin vaan. Olen joskus aiemminkin maininnut tästä, mutta kun kosmetiikan kanssa on ollut näin tiiviisti koko aikuisikänsä tekemisissä, ei tuotteilla enää ole mitään rahallista arvoa. Minulle ne ovat vain tuotteita, joista toiset ehkä ovat kaupassa kalliimpia kuin toiset, mutta en minä mieti niiden rahallista arvoa oikeastaan koskaan. 

Blogin kautta saatuja tuotteita minulle ei tulisi mieleenikään myydä, olivat ne sitten miten arvokkaita tai vähän käytettyjä ja minulle sopimattomia tahansa. Ne ovat työkaluja, jotka olen saanut homman pyörittämiseen ja ammattilainen kyllä tajuaa henkilökohtaisen lahjan ja blogityökalun eron. Olen kuullut joidenkin bloggaajien joskus sanovan, että heidän mielestään blogin kautta saatujen ja testattujen tuotteiden eteenpäin myyminen on hyväksyttävää, sillä kirjottamalla tuotteesta he ovat jo tehneet "työnsä" ja siitä on ok saada palkka vaikkapa juuri tuotteen myymällä. Itselläni nousevat karvat pystyyn pelkästä ajatuksestakin enkä nyt lähde arvostelemaan muiden tarkoitusperiä, mutta oma ammattiylpeyteni ei antaisi minun ikinä toimia noin...

(Eri asia ovat sitten tuotteet, jotka olen saanut töistä esimerkiksi myyntikilpailupalkinnoksi. Koulutuslahjat ovat tulleet omaan kokeiluun eikä niitä tulisi mieleenkään myydä, mutta myyntikilpailupalkinnot on ansaittu omalla työllä ja niiden eteenpäinmyymisen ymmärrän vielä joissain tapauksissa.)

Mutta siis ehkäpä pääsen pikkuhiljaa vähentelemään kosmetiikkavarastojanikin kun vaan keksin aina uusia osoitteita, joihin tuotteita laittaa. Monet ovat ehdotelleet ylimääräisten ja kokeiltujen blogin kautta saatujen tuotteiden arpomista täällä, mutta sitäkin pidän vielä hieman kyseenalaisena enkä ole varma, olisiko kaikille tuotteita minulle lähettäneille tahoille imagollisesti ok, mikäli heidän kokeiltuja tuotteitaan arvottaisiin blogissani palkintoina... Mietin siis tätä asiaa vielä.

HD Foundation

$
0
0
Ei ole kerta eikä kaksi eikä edes kaksikymmentä, kun olen kuullut niin kanssabloggaajilta kuin teiltä lukijoiltanikin kehuja MAKE UP FOR EVERIN  HD Foundationista.


Meikkivoide lupaa nimensä perusteella olla näkymätön, mutta peittävä ja kun minulle tarjoitui blogini kautta mahdollisuus päästä testaamaan tuotetta en voinut kuin tarttua siihen.


Valikoin itselleni testattavakseni meikkivoiteen vaaleimman sävyn 110, joka on ehkä hieman enemmän roosa kuin keltainen, mutta joka kuitenkin passasi omalle iholleni hyvin.


Oma ihoni on tällä hetkellä yhä edelleen muuten hyvässä kunnossa, mutta sen sävy kaipaa tasoitusta. 


Nenän seudulla on muutamia laajentuneita ihohuokosia sekä pisamia ja ihoni punoittaa hieman. Myös silmänaluset kaipaavat ainaisen tummuutensa vuoksi peittoa.

Ottaessani meikkivoiteen testiin olin aluksi hämmentynyt sen ohuesta koostumuksesta. Olin kuvitellut tuotteen paksummaksi, mutta toisaalta pakkaus kyllä lupailee näkymätöntä jälkeä, eli ohuthan tämän olisi oltavakin. 


Ohuen ja rasvattoman tuntuinen meikkivoide leivttyi iholleni hyvin ja oli todellakin kuin toinen iho. Iho ei jäänyt sen jäljiltä meikatun näköiseksi eikä rasvaisen tai meikatun tuntuiseksi, mutta näytti silti tasaisen väriseltä ja rasvattomalta. Rasvattomasta tunnustaan huolimatta iho ei tuntunut liian kuivalta tai näyttänyt liian puuterisen mattaiselta. Meikkipohjaa oli myös helppo kerrostaa iholle ohuina kerroksina peittävämpää lopputulosta halutessa ja se kesti iholla aivan loistavasti.


Oma ihoni on hieman pintakuiva ja meikkivoide sopi ohuen koostumuksensa vuoksi sille hyvin. Nenässäni oli kuitenkin selkeää pintakuivuutta, joka näkyi ihon hilseilynä ja sen päälle meikkivoidetta laittaessa pintakuivuus näkyi hieman, muttei niin pahasti, mitä se monilla muilla meikkivoiteilla näkyy.


Kaikki meikkivoidetta kehuneet ovat kyllä olleet aivan oikeassa. Sain meikkivoiteella hyvän ja peittävän meikin, joka näyttää iholla kuitenkin ohuelta ja luonnolliselta. Silmänalusille lisäsin kuitenkin lopuksi hieman erillistä peiteainetta, sillä näitä sinisiä rinkuloita tämä ei kyennyt kuitenkaan peittämään haluamallani tasolla.


Pienen peiteaineen lisäyksen ja kevyen puuteroinnin jälkeen lopputulos oli erittäin mieluisa eikä meikkipohja todellakaan tuntunut ihollani miltään eikä liiemmin edes näkynyt. Ymmärränkin siis täysin, miksi kaikki ovat kehuneet pohjaa niin kovasti. Meikkivoide on myös hyvin riittoisaa ja pumppupullolle lupaillaankin 8-9kk riittoisuutta!


MAKE UP FOR EVERIN High Definition Foundationilla on hintaa  61,70 euroa. Suomen MAKE UP FOR EVERin  yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät täältä.


Oletteko te kokeilleet HD Foundationia? Mikä meikkivoide teillä on tällä hetkellä käytössä ja mitä olette siitä tykänneet?
Viewing all 968 articles
Browse latest View live