Vaikka blogini onkin keskittynyt kosmetiikkaan, on aina välillä mukavaa kertoilla, mitä sille kaiken tuon kosmetiikkavuoren takana piileksivälle kosmetiikkabloggaajalle kuuluu.
Tällä hetkellä elämä nimittäin tuntuu (jälleen) hurjalta ja tapahtumarikkaalta. Tai no, sellaista se on tupannut olemaan jo pidemmän aikaa, mutta tällä hetkellä suurta jännitystä aiheuttavat asumiskuviot.
Asuin keväällä muutamia kuukausia isommassa asunnossa, jossa kuvittelin viipyväni pidempäänkin ja hankin jopa kolme kunnollista huonekalua itselleni, mikä on melkoinen juttu minulta. Nykyiseen soluhuoneeseeni kesän alussa muuttaessani minun oli tarkoitus säilöä näitä huonekaluja toisten nurkissa kunnes taas tammikuussa Lontoosta vaihdosta palatessani saisin kotiuttaa ne oikeaan kotiin, jollaisen olisin toivottavasti siihen mennessä löytänyt. Koska elämä olisi ihan liian helppoa, mikäli kaikki menisi suunnitellusti, jouduin lopulta raahaamaan huonekaluni soluhuoneeseeni, joka on nyt ylikansoitettu huonekaluista.
Harmikseni soluhuoneeni on vaan hätäpäissä valikoitu kesähuone, jonka kanssa vuokrasopimusta ei voi jatkaa enää elokuun jälkeen. Luulin tämän sopivan minulle paremmin kuin hyvin olettaessani Lontoon College of Fashionissa tapahtuvan vaihtoni alkavan syyskuussa ja tavaroideni olevan turvassa muualla, mutta ikäväkseni minulle selvisi, että lukukauteni alkaisikin vasta lokakuun alussa. Kuinka ihanaa huomata, että olisinkin nyt huonekaluineni kuukauden kodittomana Suomessa!
Tämän takia olen inhonnut hankkia kiinteää ja pysyvää omaisuutta. Ihan suorastaan ärsyttää, että hankin Sen Täydellisen sohvapöydän ja siihen mätsäävän TV-tason, sillä nyt niiden omistaminen ärsyttää. En halua myydä niitä, mutta ärsyttää omistaa ne ja tuntea niiden olevan ylimääräisenä taakkana. Ja silti ne ovat samalla niin täydellisiä.
Ensikuussa minun olisikin siis vuokrattava varastokoppi, jonne voin pienen omaisuuteni säilöä ja viettää syyskuun ajan asunnotonta elämää Suomessa. (Ja yrittää löytää halukasta muuttoapua...) Lokakuussa minua kutsuu Lontoo ja Cosmetic Science -opinto-ohjelma ja niin ihanaa kuin olisikin sanoa, että sitten minulla vihdoin on edes joku paikka minne mennä, en valitettavasti voi sanoa niinkään.
Nyt minun pitäisi nimittäin buukata lennot Lontooseen tietämättä, minne edes siellä majoitun lokakuusta jouluun. Majapaikkaa on haastavaa löytää Suomesta käsin, joten helpointa on vaan mennä paikan päälle ja yrittää sitten keksiä, missä voisi asua. Koko ajatus kuulostaa jännittävältä, mutta silti hauskalta seikkailulta samaan aikaan. Ja ihan hurjan pelottavalta! (Koska joku kuitenkin kysyy, ei koulu tule tässä vastaan yhtään ja tarjosi avukseni vain linkit YMCA:n ja Lontoon hostellien kotisivuille. Thanks!)
Tämä on niitä hetkiä, kun toivoisin jälleen olevani vapaa tavaroista. Tällaisina hetkinä kaikkien tavaroiden painon suorastaan tuntee harteillaan moninkertaisena ja miettii, olisiko vaan parasta luopua kaikesta. Ja silti samaan aikaan mietin, kuinka hyvältä elämä voi ehkä tuntua sitten, kun jälleen palaan Suomeen ja löydän oman, kunnollisen asunnon, jossa saan elämästäni nauttia. Kunnes taas keksin siihen uuden juonenkäänteen...
